7 Hiidenkiertäjät 1
1. Perttu Sorsa 13.1 km
2. Olle Kärner 10.4 km
3. Matti Kivelä 16.5 km
4. Tomi Närvä 8.6 km
5. Oskari Liukkonen 11.4 km
6. Jukka-Pekka Seppänen 7.5 km
7. Mikko Patana 10.2 km
8. Valentin Novikov 12.6 km
9. Olli-Pekka Koistinen 8.5 km
10. Leonid Novikov 17.5 km
Kyseisellä joukkueella lähdettiin matkaan (mikä ei lopulta ollut lähellekkään lopullinen kokoonpano), tavoitteena sijoittuminen TOP10. Moni ei varmastikaan olisi veikannut HiKiä lähellekkään kymppisakkia, parin viimeaikaisen juoksijamenetysten vuoksi. "HiKi on heikentynyt" juoruttiin kaikkitietävällä suunnistus.netin pesupaikallakin jo viikko ennen varsinaisen viestin alkua.
Usko omiin mahdollisuuksiin järkkyi varmasti myös monella seuran sisällä, olihan alkukauden viesteistä käteen jäänyt pelkästään pettymyksiä ja sijoittumisia sijoille ynnä muut (Kevätyön Viesti 23. & Finnspring 26. ja 28.). Valmennusporras jaksoi kuitenkin uskoa meihin ja valoi uskoa joukkueeseen ennen 10milaa - virheet pois niin kaikki on mahdollista. Yksinkertaista, eikö vain?
Pertun suunnittelema yhteinen seurannostatus -ilta jäi ennen kisaviikonloppua järjestämättä, mutta asia korjattiin extempore menolaivalla kun Perttu voitti yhdessä seuran yhteistyöllä Paf:n järjestämän Paf Game Shown ja 5000€! Hengennostatusilta tuli kuin tulikin.
Laiva seilasi turvallisesti satamaan, jotkut viisi tonttua rikkaampana ja muut vähintäänkin yhtä tyytyväisinä. Pian päästiinkin haistelemaan tunnelmaa kisakeskuksessa, jossa merkillepistettävää oli kova yhteishenki mikä seuran sisällä vallitsi. Asian oli pistänyt merkille myös valmennusjohto, joka hehkutti ettei tälläistä ole havaittu 35 vuoteen.
Itse kisan kulku löytyy on luettavissa Hiidenkiertäjien nettisivuilta, joten en ala sitä sen kummemmin käymään läpi. Senverran voin kertoa lyhykäisyydessään, että dramatiikkaa riitti ja paljon, epäonnea ja muutamia käsittämättömiä yhteensattumia. Toivottavasti useamman vuoden epäonni-kiintiö tuli kerralla täyteen. Ottaen huomioon yön kulku, voi 16. sijaa pitää kovana suorituksena, joka valaa rutosti uskoa etenkin tulevaan Jukolan viestiin.
 |
| Upea hetki |
Unelmista totta
Lähtölaukaus kajahti ilmoille ja 333 joukkuetta säntäsi hämärtyvään maastoon. Seurasin ensimmäiset kaksi osuutta nenä kiinni nettilähetyksessä, mikäli maastosta/radasta/hajonnoista selviäisi paljastuksia. Hajonnat näytti olevan ruotsalaiseen tapaan selkeitä ja hajonnoilla ainoastaan 2 eri vaihtoehtoa. Ei siis mitään tähtitiedettä. Maasto näytti pahalta yösuunnistusmaastolta, pienet korkeuserot missä oli helppo tehdä virhettä ellei suunta pysynyt oikeana.
20min ennen legendaarista "långanattenia" ylimääräistä sydämentykytyksiä aiheutti Matti Kivelän sairastuminen. Myös minulle heitettiin kysymys "oletko valmis juoksemaan Matin tilalla?". Onneksi Oskari oli heti valmis heittäytymään tiukkaan paikkaan, koska itse hiukan epäröin. Näillä mentiin ja oma osuus pitäytyi suunnitellussa 4. osuudessa.
Långanattenilla Kratovin ja Timo Sildin vetämä letka antoi yli 50 joukkueelle uuden mahdollisuuden. Niin myös meille, sillä Osku roikkui pitkän "valomadon" jatkeena alle minuutin päässä kärjestä. Pääsin siis huippupaikassa maastoon, hieno ja uusi tilanne jo lähtöhetkellä kun kärki on noinkin lähellä.
Lähdin maltillisesti liikkeelle, kuroin K-pisteelle mentäessä välit kiinni edellä meneviin joukkueisiin ja ehdin tutustua huolella tulevaan kolmen vartin suunnistustehtävään. Näin mietittynä aika on lyhyt keskittyä pelkästään itse asiaan, eikä antaa häiriötekijöille valtaa. Todellisuudessa yksikin minuutti on maastossa pitkä aika, jona saatetaan edetä suunnistaen 250m, yksikin pieni herpaantuminen yllättävästä tilanteesta ja peli voi kaatua siihen!
L-1. Maltilla tunnustellen vauhtia ja tutkaillen muiden tekemisiä letkan mukana, kaikki näyttää valuvan samalle rastille ja rasti näkyy kauas. Parantelen hiukan asemia rastille tultaessa ja rastilta lähdettäessä.
1-2. Jatkan sijoitusten parantelua ojan ylityksen jälkeen, mutta koko letka näyttää rastia lähestyttäessä levittäytyvän haravamuodostelmaan, joten alan itsekin paikantamaan itseäni. Lopulta tajuan tulleeni apukäyräkumpareiden ohi ja korjaan vasemmalle. Göteborg näytti GPS:n mukaan hiukan jopa karanneen tällä välillä, mutta onneksi tuli takaa-ajetuksi myöhemmin.
2-3. Suunnalla tien päähän, josta ajouraa pitkin palan matkaa ja leikkaus suon yli mäkeen. Juoksen hajontarastin kautta omalle kivelle. Tällä välillä ohitin mm. KooVeen jo toiseen otteeseen.
3-4. Käsittämätön väli, käytännössä koko letka vetää rutkasti oikealle. Todella epämääräinen alue, mutta suon reuna paljastaa, että olemme liikaa oikealla.
4-5. Pidempi väli. Suoraviivaisesti tielle ja siitä juomarastin jälkeen leikaten pellolle mistä luukutusta rastikumpareelle. Juoksu tuntuu todella hyvävoimaiselta, ohittelen joukkueita ja tunnen oloni vahvaksi.
5-6. Muut hakevat polkua tossun alle vasemmalta. Katson kierron turhaksi, koska lopussa joutuisi nousta ja könytä vihreän läpi. Päätän vetää suoraan, saan perääni muutaman joukkueen mutta vedän välin käytännössä yksin. Näen Göteborgin valon kaukana mäellä pummaamassa ja itsekin vedän pienen varmistuskaarroksen oikealta, mutta kutoselle saapuessa olen yhä samoissa asetelmissa.
6-7. Kaikki näyttää puskevan samaa uraa kohti TV-rastia, kohentelen jälleen muutaman sijan ja edellä vilahtaa mm. Haldenin paita. Tähän mennessä ei mitään huolestuttavia virheitä ja jaloissa tuntuu hyvältä.
7-8-9-10. Hajontaa, Terä laskee vasemmalle rinteeseen ja osa jatkaa suoraan, varmistan olinpaikkani ja jatkan mäen reunaa seuraten rastille. 9. & 10. löytyy helposti ja ohitan tällä välillä esim. KooVeen ties monetta kertaa. Hoen itselleni, että nyt ei saa tulla enää pienintäkään virhettä.
10-11. Tiukalta näyttävä rastipiste, suunnalla kumpareita seuraillen näen ampumalavan ennen rastia ja siitä onkin helppo pudotella alas rastille avosuolle.
11-12. Kenkimisväli. Vedetään Frolin kaverin kanssa vilkku päällä oikealta letkan ohi ja päästään edellä kajastavien lamppujen perään. Mäessä varmistus avokallionenästä ja ampumalavasta ja tullaan rastille kuin telkkä pönttöön.
12-13. Pitkä väli. Vauhdilla tielle ajouraa hyväksikäyttäen. Tielle päästessä huomaan edellä olevan enää muutamia lamppuja. Joukossa KR, TuMe yms. kovia seuroja. Tässä vaiheessa tajuan ensimmäistä kertaa, että kärkiletkassa ollaan! Kylmät väreet iskevät iholle ja saan entisestään boostia, niin että kelaan ohi KR:n ja RR:n. Osa jatkaa suoraan tietä takakautta rastille, mutta totean tien mutkasta suoraan rastille olevan nopeampi ja ohitan tällä valinnalla mm. TuMen joka kiertää alhaalta.
13-14. Ei ongelmia, suoraan kuviorajalle ja kulmasta suunta säilyttäen rastille.
14-15-16. Viimeinen hajonta. Rastipisteet tiheikössä saattaa olla yöllä pahoja, mutta tarkasti suunnistaessa rastit löytyy ongelmitta. 16. pieni kaarros oikealla sijaitsevan kumpareen kautta rastille. Tässä vaiheessa vedetään Frolin kaverin kanssa vuorovedoin, takaa kuuluu askelia, mutta pysytään letkan kärjessä.
16-17. Kovaa kenkimistä kohti viimeistä rastia, tielle tultaessa ollaan hiukan oikealla rastista ja huomaan samassa TuMen leimaavan viimeisellä rastilla. Kuulutus ja yleisö pitävät meteliä enkä saa mitään selvää, ilmeisesti kärkiletkassa tullaan.
17-M Kaikki peliin, loppusuora ei ole vahvinta osaamistani, mutta ohitan RR:n kaverin jo toiseen otteeseen? HiKiläiset hurraavat hulluna ja samalla huutavat että "sekunnit pois". Oikea kartta telineestä ja kartta seuraavalle, tehtävä suoritettu. Fiilis on loistava, ei väsytä ja suupielet pyrkivät väkisinkin kääntymään ylöspäin enkä meinaa vieläkään uskoa mitä tuli tehtyä. Koitan pysyä maltillisena leimantarkistukseen saakka jos vaikka ruotsalaiseen tapaan leimaa ei olisi rekisteröitynyt joltain rastilta. Kaikki OK ja tunteet pyrkivät pintaan. Sekavin tuntein halaan maalissa odottavaa huoltaja Janne Heikkaa ja otan ilon irti. Urani paras suoritus kovaan paikkaan, suurviestissä kärkiletkassa vaihtoon ja osuuden 3. nopein aika, uskomatonta!!!
 |
| Ilme kertoo kaiken.. (c)Pekka Luoma |
Jos joku olisi etukäteen väittänyt, että tulet 10milan neljänneltä osuudelta kärkiletkassa vaihtoon ja juokset osuuden 3. nopeimman osuusajan, olisin melko varmasti kysynyt että unohtuiko lääkkeet?
Jälkikäteen tarkasteltuna kohdalle sattui lopun hajonnoista se pisin vaihtoehto, 50m pidempi kuin esimerkiksi kärjessä vaihtaneella TuMella. Kuka tietää miten olisi käynyt jos hajonnat olisivat olleet toisinpäin, olisiko tullut vielä isompi JYTKY ja haastattelussa olisi nähty mustien värien sijasta puna-musta-valkoista? Jokatapauksessa ei auta jossitella, hajonnat oli näin päin, olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen ja tämä antoi rutkasti itseluottamusta tulevaan. Ehkä jo seuraavalla kerralla on minun vuoro antaa haastattelu suuressa viestissä!
Huomenna ohjelmassa on uran ensimmäinen Huippuliiga startti. Sielä tavoitteena sujuva ja hallittu suoritus jota ei tarvitse kisan jälkeen hävetä!
Näkyilee toivottavasti huomenna TV-kameroissa!
Tomi
Ps. juttu vauhdilla kirjoitettu, en vastaa tekstissä lymyävistä kirjoitus-/asiavirheistä
