Harjoittelusta en pitänyt oikeastaan lainkaan ylimenokautta. Harjoittelua jatkettiin armeijassa aina kun oli mahdollisuus. Koitin tehdä hiukan kaikenlaista monipuolista sälää vailla mitään sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Osallistuin eri lajien harjoitteluun muiden mukana intin urheiluleireillä niin hiihtoon, ampumahiihtoon kuin ampumasuunnistukseenkin. Suunnitelmallisuuteen oli erittäin hankala päästä, koska joka viikko oli erilainen eikä ollut varmaa milloin pääsee harjoittelemaan pitkiä jaksoja yhtenäisesti. Ehkä intistä hankittu peruskunto ja monipuolisuus toimi myöhemmin hyvänä pohjana kovempaan harjoitteluun.
Talviharjoittelu noudatti muuten samaa kaavaa, ellei intin urheilu- tai metsäleirit tuoneet omaa vaihtelevuutta mukaan kuvioihin. Kaava oli kutakuinkin seuraavanlainen:
- Yksi/kaksi pidempää lenkkiä hiihtäen
- Kerran viikossa uinti 90´
- Mahdollisuuksien mukaan yksi hallitreeni viikkoon
- Kaksi peruslenkkiä juosten, toinen pidempi
- Yksi/kaksi lihaskuntoharjoitusta
Armeijan aikana lihashuoltoon tuli keskityttyä aikaisempaa enemmän. Urheiluhierojan saaminen mukaan urheiluvalmennusryhmäämme helpotti hieronta-aikojen saantia huomattavasti ja näin ollen lihakset pysyivätkin moitteettomassa kunnossa läpi talven. Lisäksi lähes joka päivä käytin aikaa foam rollerilla rullailuun.
- Ei ulkomaanleiriä, ensimmäinen vuosi Deltaan/HiKiin siirtymisen jälkeen
- Ennen ensimmäisiä kevään ensimmäistä kisaa (Kevätyönviestiä) kävin n.4 kertaa suunnistamassa intin valmennusleireillä
- Metsäjuoksuun siirryttäessä jalat olivat tottumattomat, lumessa juokseminen tuntui vielä hyvältä, mutta lumien sulaessa jalat tuntuivat yhtä vetreiltä kuin rautakanget
- Kevät meni samoja uria pitkin kuin edellisetkin vuodet, nihkeästi.
- Valon pilkahduksia tunnelin päässä näin ensimmäisen kerran 10milassa, kun suoriuduin ankkuriosuudesta kohtuullisella suorituksella. 10mila loi uskoa loppukauteen muuten penkin alle menneen alkukauden jälkeen.
- Ennen Jukolan viestiä kunto tuntui hyvältä, jokin ei kuitenkaan mennyt putkeen valmistautumisessa. Unen ja ruokavalion merkitys ennen ankkuriosuutta nousi ratkaisevaksi tekijäksi. Omalle kohdalle yöosuudet tuntuvat rytmin kannalta sopivan paremmin
- Jatkossa erilaiseen rytmiin täytyy totutella jo päiviä aikaisemmin, ettei shokkivaikutus muodostuisi niin suureksi.
- Armeijasta kotiuduin 20 kesäkuuta ja senjälkeen aloitin työt Kurikan Kaupungilla kartoittajana
- Työt veivät aikaa harjoittelusta, mutta se toimi toisaalta hyvänä taitopuolen kehittäjänä ja miksei lähes 6h päivittäinen maastossa liikkuminen aiheuttanut myös HiKikarpaloita iholle
- Merkkejä paremmasta KRV:n kaksi viimeistä osakilpailua. Alkuviikko oli väsynyttä töistä sekä taistelua kuumuutta vastaan, mutta hyvin menneet kaksi viimeistä osakilpailua antoivat motivaatiota loppukauteen
- Kesän PK-kausi sujui ehjästi, erilaista ärsykettä toivat mm. Ylistarossa kisattu Multisport ja Tuusulan Snowflakes -seikkailu
- Kunto tähdättiin Syötteelle SM-pitkille. Pitkämatka on aina ollut paras matkani ja sen vuoksi kohensin mäkijuoksukuntoani Syötettä ajatellen erilaisilla suoharjoituksilla ja mäkijuoksuilla. En kuitenkaan ollut fyysisesti vielä parhaassa iskussa Syötteellä. Motivaatio koki pahan kolauksen, sillä pääkisassani jäin tyhjin käsin sekä kohtalaisen vähillä virheillä ero kärkeen oli liian karu.
- Syötteestä selvinneenä, mutta ilman mitään tavoitteita lähdin SM-keskarille tekemään hyvää valmistavaa harjoitusta seuraavan päivän viestiin
- Keskarin karsinnassa oli sitä kuuluisaa "ajamisen iloa" vailla paineita pystyi tekemään huippusuorituksen mikä riitti karsintavoittoon
- Loppukausi osoitti miten paljon itseluottamus vaikuttaa kisasuoritukseen. Varsinkin silloin jos suunnistaja on hiukan epävarma omasta suorittamisestaan. Yksi onnistuminen voi rentouttaa tekemistä niin paljon, että onnistumisia alkaa tulla useampia peräjälkeen.
- Keskarin jälkeen lähes kaikki meni putkeen SM-viesti, harjoitukset, myös pienemmät kisat ja Halikko -viesti, ainoastaan mannassa sorruin lievään yliyrittämiseen
Miksi alkukausi meni niinkuin meni?
- Tehoharjoitukset jäivät armeijassa vähälle, mikä oli ihan itsestä kiinni
- Talviharjoittelu katkonainen -> liikaa sairastelua
- Jalat tottumattomat juoksuun, liikaa hiihtoa liian lähelle kauden alkua
- Suunnistusajattelusta pitkä tauko -> keskittyminen kartanlukuun oli kateissa
- Harjoittelu vailla suunnitelmallisuutta -> harjoittelin vähän kaikkea
Miksi loppukausi meni hyvin?
- Huippukunto ajoittui syksyyn, koska pääsin tekemään tehoharjoituksia kunnolla vasta kesäkuussa
- Kartoituksista taidollista hyötyä
- Itseluottamus onnistumisista
- Tahto saavuttaa tavoitteet sekä tietynlainen itsensä ylittäminen esimerkiksi viesteissä
- Suoharjoitukset
- Ylipitkät kisanomaiset harjoitukset, mm. seikkailutapahtumat
- Vaasaan muutto toi lisämotivaatiota harjoitteluun treenikaverin myötä
Millä eväillä uuteen kauteen?
- Vuosisuunnitelma (tehty lähes valmiiksi) >600h
- Jaksotus
- TJ kerran kuukaudessa (5x1000m, ajoista otetaan KA. Harjoittelun alkaessa ensimmäisen kellotuksen KA oli 3:23)
- Valmentaja hakusessa
- Suunnistusajattelua pidetään yllä talvenkin aikana
- Kerran viikkoon TV-reipas/-kova kehittävänä harjoituksena
- Voimaharjoittelu + vesijuoksu päälle huoltavana harjoituksena
- Kauden lähestyessä on uskallettava heittää sukset nurkkaan ja kehitettävä juoksua
- Ulkomaanleiri helmi-maaliskuussa
- Suojuoksu todettu hyväksi -> jatketaan
Pitkän tähtäimen tavoitteet:
Vuodet 2016 ja 2017 on tiedossa pohjalaisittain hienoja kisoja, sillä SM-kisajärjestäjinä toimivat useat pohjalaisseurat. Vuodet -16 ja -17 ovat siis tärkeitä vuosia minulle. Tulevina vuosina aion panostaa kyseisiin kausiin täysillä sekä luoda mahdollisimman hyvät pohjat ajatellen erityisesti SM-pitkää Lapualla. Mikä sen hienompaa olisi kuin pärjätä silloin melkein "kotikisoissa"!
2016
- SM-sprintti, Vaasa
- SM-viesti, Kurikka
2017
- SM-pitkä, Lapua
- SM-yö, Laihia
Tulevalle kaudelle pääsarjaan siirtyminen tuo omat haasteensa. On hankala asettaa sen kummempia tavoitteita, sillä omaa tasoa ei osaa arvioida riittävän hyvin. Ensi kauden tavoitteet onkin asetettu lähinnä viesteihin. Ikuinen haave on ollut päästä suurviesteissä (Jukola, mila, manna) juoksemaan kovassa joukkueessa, mikä taistelee sijoituksista kärkikymmenikössä. Mannassa pikkupojan haave on toteutunut jo kahdesti. Vuonna 2011 oltiin 3. ja 2013 lopputulosten selvittyä lopulta 4.
Haaveiden toteutuminen edellyttää kovia näyttöjä henkilökohtaisissa kisoissa, jos meinaa ylipäätään päästä mukaan hyvään joukkueeseen. HiKin urheilijasopimuksessa luki Loukkiksen mukaan, että pitää treenata ja olla 80 joukossa rankilla. Treenattu on ja olkoon siis henkilökohtaisena tavoitteena olla pääsarjan rankilla 80 parhaan joukossa.
Lisäksi tarkoituksena on ollut jo pitkään juosta pitkä ultrajuoksu (esim. Vaarojen maraton). Osaltaan ultrapitkiä urheilusuorituksia olen päässyt toteuttamaan viime vuonna kahdessa seikkailutapahtumassa missä suoritusten pituus vaihteli 3-6h välillä. Ensi vuonna on tavoitteena käydä yhä useammassa seikkailutapahtumassa LSC:n tiimillä.
SM-yö on ennakkokaavailujen mukaan se kisa, missä on teoreettisia mahdollisuuksia pärjätä hyvällä suorituksella paremmin. Olen aina tykännyt juosta yöllä. Nuorena pistin vanhemmille yöketuille kampoihin EP:n YöCupissa. Viime kaudella kevätyössä tein myös hyvän suorituksen. Ensi kautta varten pukinkonttiin pistetäänkin uusi lamppu ja uudenvuodenlupauksena lupaan harjoitella yösuunnistusta enemmän.
Lopuksi,
Kiitokset Patanan Mikolle loisto kausianalyysistä joka auttoi myös meikäläisen ajatuksenpurkua!!
- Kevät meni samoja uria pitkin kuin edellisetkin vuodet, nihkeästi.
- Valon pilkahduksia tunnelin päässä näin ensimmäisen kerran 10milassa, kun suoriuduin ankkuriosuudesta kohtuullisella suorituksella. 10mila loi uskoa loppukauteen muuten penkin alle menneen alkukauden jälkeen.
- Ennen Jukolan viestiä kunto tuntui hyvältä, jokin ei kuitenkaan mennyt putkeen valmistautumisessa. Unen ja ruokavalion merkitys ennen ankkuriosuutta nousi ratkaisevaksi tekijäksi. Omalle kohdalle yöosuudet tuntuvat rytmin kannalta sopivan paremmin
- Jatkossa erilaiseen rytmiin täytyy totutella jo päiviä aikaisemmin, ettei shokkivaikutus muodostuisi niin suureksi.
- Armeijasta kotiuduin 20 kesäkuuta ja senjälkeen aloitin työt Kurikan Kaupungilla kartoittajana
- Työt veivät aikaa harjoittelusta, mutta se toimi toisaalta hyvänä taitopuolen kehittäjänä ja miksei lähes 6h päivittäinen maastossa liikkuminen aiheuttanut myös HiKikarpaloita iholle
- Merkkejä paremmasta KRV:n kaksi viimeistä osakilpailua. Alkuviikko oli väsynyttä töistä sekä taistelua kuumuutta vastaan, mutta hyvin menneet kaksi viimeistä osakilpailua antoivat motivaatiota loppukauteen
- Kesän PK-kausi sujui ehjästi, erilaista ärsykettä toivat mm. Ylistarossa kisattu Multisport ja Tuusulan Snowflakes -seikkailu
- Kunto tähdättiin Syötteelle SM-pitkille. Pitkämatka on aina ollut paras matkani ja sen vuoksi kohensin mäkijuoksukuntoani Syötettä ajatellen erilaisilla suoharjoituksilla ja mäkijuoksuilla. En kuitenkaan ollut fyysisesti vielä parhaassa iskussa Syötteellä. Motivaatio koki pahan kolauksen, sillä pääkisassani jäin tyhjin käsin sekä kohtalaisen vähillä virheillä ero kärkeen oli liian karu.
- Syötteestä selvinneenä, mutta ilman mitään tavoitteita lähdin SM-keskarille tekemään hyvää valmistavaa harjoitusta seuraavan päivän viestiin
- Keskarin karsinnassa oli sitä kuuluisaa "ajamisen iloa" vailla paineita pystyi tekemään huippusuorituksen mikä riitti karsintavoittoon
- Loppukausi osoitti miten paljon itseluottamus vaikuttaa kisasuoritukseen. Varsinkin silloin jos suunnistaja on hiukan epävarma omasta suorittamisestaan. Yksi onnistuminen voi rentouttaa tekemistä niin paljon, että onnistumisia alkaa tulla useampia peräjälkeen.
- Keskarin jälkeen lähes kaikki meni putkeen SM-viesti, harjoitukset, myös pienemmät kisat ja Halikko -viesti, ainoastaan mannassa sorruin lievään yliyrittämiseen
Miksi alkukausi meni niinkuin meni?
- Tehoharjoitukset jäivät armeijassa vähälle, mikä oli ihan itsestä kiinni
- Talviharjoittelu katkonainen -> liikaa sairastelua
- Jalat tottumattomat juoksuun, liikaa hiihtoa liian lähelle kauden alkua
- Suunnistusajattelusta pitkä tauko -> keskittyminen kartanlukuun oli kateissa
- Harjoittelu vailla suunnitelmallisuutta -> harjoittelin vähän kaikkea
Miksi loppukausi meni hyvin?
- Huippukunto ajoittui syksyyn, koska pääsin tekemään tehoharjoituksia kunnolla vasta kesäkuussa
- Kartoituksista taidollista hyötyä
- Itseluottamus onnistumisista
- Tahto saavuttaa tavoitteet sekä tietynlainen itsensä ylittäminen esimerkiksi viesteissä
- Suoharjoitukset
- Ylipitkät kisanomaiset harjoitukset, mm. seikkailutapahtumat
- Vaasaan muutto toi lisämotivaatiota harjoitteluun treenikaverin myötä
Millä eväillä uuteen kauteen?
- Vuosisuunnitelma (tehty lähes valmiiksi) >600h
- Jaksotus
- TJ kerran kuukaudessa (5x1000m, ajoista otetaan KA. Harjoittelun alkaessa ensimmäisen kellotuksen KA oli 3:23)
- Valmentaja hakusessa
- Suunnistusajattelua pidetään yllä talvenkin aikana
- Kerran viikkoon TV-reipas/-kova kehittävänä harjoituksena
- Voimaharjoittelu + vesijuoksu päälle huoltavana harjoituksena
- Kauden lähestyessä on uskallettava heittää sukset nurkkaan ja kehitettävä juoksua
- Ulkomaanleiri helmi-maaliskuussa
- Suojuoksu todettu hyväksi -> jatketaan
Pitkän tähtäimen tavoitteet:
Vuodet 2016 ja 2017 on tiedossa pohjalaisittain hienoja kisoja, sillä SM-kisajärjestäjinä toimivat useat pohjalaisseurat. Vuodet -16 ja -17 ovat siis tärkeitä vuosia minulle. Tulevina vuosina aion panostaa kyseisiin kausiin täysillä sekä luoda mahdollisimman hyvät pohjat ajatellen erityisesti SM-pitkää Lapualla. Mikä sen hienompaa olisi kuin pärjätä silloin melkein "kotikisoissa"!
2016
- SM-sprintti, Vaasa
- SM-viesti, Kurikka
2017
- SM-pitkä, Lapua
- SM-yö, Laihia
Tulevalle kaudelle pääsarjaan siirtyminen tuo omat haasteensa. On hankala asettaa sen kummempia tavoitteita, sillä omaa tasoa ei osaa arvioida riittävän hyvin. Ensi kauden tavoitteet onkin asetettu lähinnä viesteihin. Ikuinen haave on ollut päästä suurviesteissä (Jukola, mila, manna) juoksemaan kovassa joukkueessa, mikä taistelee sijoituksista kärkikymmenikössä. Mannassa pikkupojan haave on toteutunut jo kahdesti. Vuonna 2011 oltiin 3. ja 2013 lopputulosten selvittyä lopulta 4.
Haaveiden toteutuminen edellyttää kovia näyttöjä henkilökohtaisissa kisoissa, jos meinaa ylipäätään päästä mukaan hyvään joukkueeseen. HiKin urheilijasopimuksessa luki Loukkiksen mukaan, että pitää treenata ja olla 80 joukossa rankilla. Treenattu on ja olkoon siis henkilökohtaisena tavoitteena olla pääsarjan rankilla 80 parhaan joukossa.
Lisäksi tarkoituksena on ollut jo pitkään juosta pitkä ultrajuoksu (esim. Vaarojen maraton). Osaltaan ultrapitkiä urheilusuorituksia olen päässyt toteuttamaan viime vuonna kahdessa seikkailutapahtumassa missä suoritusten pituus vaihteli 3-6h välillä. Ensi vuonna on tavoitteena käydä yhä useammassa seikkailutapahtumassa LSC:n tiimillä.
SM-yö on ennakkokaavailujen mukaan se kisa, missä on teoreettisia mahdollisuuksia pärjätä hyvällä suorituksella paremmin. Olen aina tykännyt juosta yöllä. Nuorena pistin vanhemmille yöketuille kampoihin EP:n YöCupissa. Viime kaudella kevätyössä tein myös hyvän suorituksen. Ensi kautta varten pukinkonttiin pistetäänkin uusi lamppu ja uudenvuodenlupauksena lupaan harjoitella yösuunnistusta enemmän.
Lopuksi,
Kiitokset Patanan Mikolle loisto kausianalyysistä joka auttoi myös meikäläisen ajatuksenpurkua!!
 |
| Tälläisissä fiiliksissä oltiin viime vuonna tähän aikaan |
