Viime tekstistä on ehtinyt vierähtää jälleen pieni tovi ja välissä on ehtinyt tapahtua paljonkin. Päällimmäisenä kuitenkin pääsiäisleiri Virossa ja kotimaisen suunnistuskauden avaus kevätyössä. Leirin päällimmäiset kuulumiset voi käydä lukemassa täältä, mutta seuraavassa muutama tunnelma käydyistä kisoista.
Pääsiäisleiri Viro:
 |
| Optikolle mars! |
Sekä Latvian, että Viron puolella juostiin yhteensä kaksi keskimatkan kisaa. Karttapankkia kerrytettiin lisäksi viidellä suunnistusharjoituksella, joista kaksi oli sprinttiä, kaksi keskipitkää harjoitusta ja yksi yöharjoitus. Henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi etenkin viimeinen treeni Viron MM-tyyppimaastossa.
Lauantain 4h matkustus Latvian WRE-kisoihin iski jalkoihin megajumit, jotka kuitenkin pikkuhiljaa leirin edetessä tuntui antavan viimein periksi (leiri vaan ehti jo päätökseen kun kaivattu kulku alkoi löytyä), mutta WRE-kisat meni nyt miten ne meni...
Tuttua kilpailukauden avaus -tyyliä - hirveä kiire edetä maastossa rastilta toiselle, ilman kunnon suunnitelmaa rastiväleille... Ei hyvä!
Koska ne asiat mitkä harjoituksissa muistaa, kilpailuissa unohtuu, päätin sunnuntain keskimatkalla keskittyä kartanlukuun ja antaa jalkojen tehdä omaa työtä. Suunnitelma onnistui aika hyvin ja kisa lähtikin mallikkaasti käyntiin, mutta ensimmäisen virheen sattuessa, nämä asiat kuitenkin unohtuivat. Lopputuloksena leivoin päivänselvää rastia, vaikka suunnitelma välille oli tiedossa ja rastin sijainnistakin piti olla etukäteen tarkka kuva. Yksinkertaisesti turha hätäily oli jälleen syy tehdylle virheelle!
 |
| Notko, nenä vai peräti kumpare?? Kun suunnistaja näkee rastin, on se tietenkin pakko käydä tarkistamassa... |
Viron tulokset.
Kevätyönviesti:
Uutta matoa koukkuun lähdettiin pistämään Kevätyönviestissä, henkilökohtaisesti ensimmäistä kertaa lumettomassa (KYLLÄ luet oikein, lumettomassa) sellaisessa ja ensimmäinen kerta oli minulle myös paikka HiKin kivenkovassa ykkösjoukkueessa! Lumettomuus näkyi myös osanottajamäärissä, sillä tarjolla oli erittäin tasokkaat kisat.
Viesti lähti valitettavasti vaikeasti käyntiin, kun kovaa kevätkuntoa uhkunut OP sortui muutamaan isompaan virheeseen maaston haasteellisimmilla alueilla. Vauhti oli avausosuudella muutenkin hurjaa, kun kärki paukutteli 7,3km radan noin 37 minuuttiin. Mikko jatkoi vieden viestiä kakkososuudella, edeten kärkiporukan vauhtia ja kelasi ylöspäin mukavasti joukkue joukkueelta vaihtaen lopulta sijalla 25.
Oma osuus ankkurina lähti käyntiin monen muiden tapaan melkoisilla Yläneen munaraveilla. Alkumatka meni totutellessa sekä armottomaan luukuttamiseen, että sokaisevaan valoon joka heijasti ikävästi karttamuovista silmille sumentaen hetkeksi näkökyvyn ympäröivään maastoon - asioita joihin ei varmasti koskaan totu liian hyvin! Vaikka varsinaista hoppua ei ollut, koska kärki oli jo mennyt menojaan, niin koitin kuitenkin tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen ajatellen tulevaa tiomilaa ja testata samalla omia rajoja yöllä suunnistettaessa.
L-1: Kelasin alkumatkasta edellä lähteneen kiinni ja huomasin samalla että takaa lähestyy alun polkurallilla Terän Anttonen ja TuMen Huttunen. Terä leimaa ykkösellä ensimmäisenä, totean samalla että kyseessä on hajontarasti ja jatkan hiukan epäröivästi TuMen kanssa omalle hajontarastille.
1-2-3-4: Huttusella tuntuu olevan paketti kasassa, joten tyydyn tarkkailijan rooliin. Paikannan 2. rastin paremmin, mutta TuMe johdattaa vauhdikkaasti 3. ja 4. rasteille. Samalla myös Terä kiilaa samaan letkaan neloselle mentäessä.
4-5: Jälkeenpäin ehdottomasti parempi valinta olisi ollut kiertää pellon kautta vasemmalta, mutta oma suunnistustyyli suosii usein polkuvalintoja. Polulle tiheikön läpi suuntaa myös TuMe. Poikkean polulta rastiväliviivan kohdalla ja etenen suoraan "polvisuunnalla" kohti rastia, virheet astuu jälleen kehiin ennen rastiympyrää kun näen vasemmalla pummailevan Terän ja luulen itsekin olevani liikaa oikealla (itseluottamus?). Osaan onneksi rauhoittaa ja huomaan rastin oikealla ennen kuin ehtii tulla isompaa virhettä.
5-6: Tarkoitus hakea parempaa juoksu-uraa mäen juurelta, mutta seurauksena juutun pusikkoon ja TuMe pääsee hiukan karkaamaan. Rasti löytyy kuitenkin sieltä mistä pitääkin.
6-7: Tiedän että TuMella on ollut sama hajonta ja myös rastin sijainti on selvä, saavun polulle mistä näenkin jo rastiympyrässä sijaitsevan ison kiven, nousen kuitenkin väärälle kumpareelle liikaa vasemmalla ja hätäännyn kun rasti ei olekaan jalkojen juurella. Seisoskelen hetken ja paikannan rastin sijaitsevan viereisellä kumpareella!
7-8-9-10: Ensimmäistä kertaa koko viestin aikana olen yksin, ei ainuttakaan valoa missään! Säntään vauhdilla, ajatuksena vielä Terän kiinnisaaminen ja samalla kiroilen virhettä mitä tuli tehtyä. Kasille teen turhan laajan kaarroksen oikealta ja ysille mentäessä joudun varmistamaan parikin kertaa millä kumpareella oikeastaan olen. Kymppiväli oli selvä - pohjat!
10-11: Rastipiste näyttää pahalta, päätän ottaa tarkasti tekemättä enää lainkaan virhettä. Hiukan käsijarru päällä etenen suoraan rastille.
 |
| Näillä mennään, morjes mikä leuka froosh! |
11-12: Lopun ratkaisuväli, joka oli haisteltavissa jo GPS-seurannoista vaikka kartta olikin peitettynä. Olin etukäteen katsonut suoran reitinvalinnan olevan n. 30s nopeampi joten valitsin sen. Pelto oli jo muuttunut aikamoiselle kuravellille, mutta onneksi olen tottunut suunnistamaan p*skassa niin kellotan ihan hyvän väliajan...
12-13-M: Lopun helpot välit luukutusta. Selvää oli että lammen oikeaa reunaa pääsee ja on se myös nopeampi, jos valinnan oli viitsinyt etukäteen katsoa selväksi. Kärkitaisteluissakin vaan sijoituksia taidettiin hävitä vielä tällä välillä huonon reitinvalinnan vuoksi...
Jokatapauksessa kovat on kovia ja työtä on vielä tehtävä edetessä kohti #10mila'a jos aikoo pysyä mukana kärkitohinoissa. Eteenpäin on menty, siitä osoituksena nousujohteinen fyysinen vire ja kohentunut maltti suunnistukseen. Vielä kun saisi ripauksen itseluottamusta ja tarkkuutta, niin alkaa vaikuttaa hyvältä.
Nyt vaan muutamia onnistuneita lampun ulkoilutus -lenkkejä, ilman viime hetken sairasteluita ja alan olla valmis ensimmäiseen tiomila starttiin toivon mukaan HiKin ykkösjoukkueessa ;)
Onnea vielä menestyneille ja ISO hatunnosto erityisesti meidän naisille, jotka näyttivät muille närhen munat!!
Liikunnan riemua!
-Tomi
