Urheilun merkitys

Ensimmäinen plaketti ja hymy herkässä

Kaksi kertaa päivässä, seitsemän kertaa viikossa, 19 vuotta elämästä, 600 tuntia vuodessa, yli 5000 euroa kaudessa, 6000km vuodessa (hyvälumisina talvina enemmän) ja kirsikkana kakun päälle - vuodessa jopa 50 000km matkustelua urheilun parissa. 

Siinä muutama fakta urheilun vaatimista panostuksista. Arkipäivää urheilijoille, mutta ehkä outoja asioita normaaleille kaduntallaajille jotka näkevät ainoastaan korokkeella hymyilevän urheilijan eikä työtä/uhrauksia menestyksen takana.
Nämä uhraukset kertovat miten tärkeää roolia urheilu elämässä esittää. Aikaa ja rahaa urheiluun saa upotettua mielin määrin, käyttäisin ehdottomasti enemmänkin jos joku sitä pystyisi lisää jakamaan.

Urheilijan arki lähtee kiireisesti käyntiin heräämisestä. Välitön kroppa-analyysi tapahtuu automaattisesti joka aamu sen kummempia miettimätä.
- Olenko väsynyt, onko kipuja, johtuuko tämä aamutukkoisuus allergiasta vaiko alkavasta flunssasta?  ja kaikkein tärkeimpänä;
- Pystynkö vetää päivän treenin ottamalla siitä kaiken hyödyn irti?

Yksiä urheilun hienouksia, Snowflakes seikkailu 2013

Seuraavana on suunniteltava päivän ruokailuja, treenejä, opiskelua/töitä, ruokailurytmiä, lihashuoltoa ja lepoa, kaikki tottakai urheilun ehdoilla aina tärkeää vapaa-aikaa unohtamata.
- Mitä voin syödä, milloin olen tarpeeksi sulatellut ruokaa että voin lähteä lenkille, missä välissä ehdin tekemään päivän toisen harjoituksen ja opiskella, ehdinkö lepäämään tarpeeksi? Myös kaverin kanssa pitää ehtiä käydä kahvilla.
Siinä on aikataulutukselle haasteita kerrakseen.

Lopulta päädytään siihen lopputulokseen, että urheiluun käytetty aika on käytännössä 24h/vuorokausi jos haluaa tehdä kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Parhaimpina päivinä Vaasassa pystyin elää lähes ammattiurheilijan elämää niin, että jokainen yksityiskohta meni urheilun ehdoilla;

- 0700 herätys ja kevyt aamupala

- 0730 kevyt aamulenkki

- 0810 pesut ja vahvempi aamupala

- ruuan sulattelut ja ehkä opiskelua

- 0930 valmistautumista päivän ekaan treeniin

- 0930-1100 Ap. treeni

- 1130-1230 Lounas

- 1230-1430 luennoilla istuskelua, ruuan sulattelua ja samalla jalkojen hieroskelua

- 1500-1530 kevyt välipala ja sulattelua/päikkärit/valmistautumista päivän toiseen reeniin

- 1600-1800 Ip. reeni

- 1800- pesut ja toinen lämmin ateria

- 1900-> venyttelyt, iltapala, opiskelut, tehtävien teko, vapaa-aika ja sosiaalielämän elvyttämistä

- ja joskus nukkumaan kun kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen tehty

Joskus jostain tekijästä on tingittävä ja itselläni parhaimpinakin reenijaksoina se on myöhäinen nukkumaanmeno. Milloin viivyttäjänä on normaalisti viimeiseen iltaan jääneet koulutehtävät ja milloin syy on yksinkertaisesti kaivatun vapaa-ajanvieton käyttämistä pikkutunneille saakka. Jotain on tehtävä kun nukkumatti ei soittele ennen puoltayötä.

Pohjamutia kyntämässä

Silloin kun elämä pyörii urheilun ympärillä ja epäonnekseen onnistuu hankkimaan itselleen kaveriksi urheiluvamman - tuntuu että koko maailma kaatuu. Intohimo omaa lajia kohtaan on niin suuri, ettei sitä tahdo millään sulattaa vastoinkäymisiä. Viikosta toiseen korvaavien harjotteiden tekeminen ajaa itseluottamuksen syvälle pohjamutiin, ja niiden kaivaminen sieltä ei ole helppo tehtävä.

Toisaalta itse olen lajini valinnut ja vammat kuuluvat urheiluun. Se on hyväksyttävä. Menossa on urallani nyt toinen vamma ja välillä tuntuu että koko talven työ on valunut 10 viikossa hukkaan. Toisaalta tiedän että ne pohjat on tehty talvella, nyt on ainoastaan kysymys siitä pystyykö säilyttää perustason korkealla kuntoutumiseen saakka.

Varovasti täytyy todeta, että jalka on alkanut viime päivinä näyttää parantumisen merkkejä. Ensimmäiset melkein tunnin mittaiset juoksulenkit on takana - vieläpä lähes kivuttomasti! Mielestäni olen vaivan eteen tehnyt lähes kaiken mahdollisen että se ottaisi parantuakseen. Tutkinkin harkkapäiväkirjaa miten ja milloin ensimmäiset kivut ilmenivät, sekä mahdollisia syitä + hoitokeinoja vamman paranemisen eteen.

Ensimmäiset tuntemukset penikassa ilmenivät 21.3 Sitä edeltävänä viikkona 11.3 jouduin keskeyttämään 10km TV-kovan 8km:n kohdalla jumisten pohkeiden takia. Tapahtumia edeltävinä viikkoina oli takana kovia viikkoja sekä muutoksia harjoittelussa.

- Kaksi viikkoa Portugalissa leirillä, reissun jälkeen kärsin lyhyen reissuflunssan, minkä jälkeen juoksukunto oli huipussaan. Nostin viikon pitkän lenkin matkaa päälle 30km ja 3h. Ehdin tehdä pitkiä lenkkejä kolmena viikkona (pisin lenkki päälle 35km) juostuna osin asfalttia, polkuja ja hiekkateitä pitkin. Lopullisesti jalka hajosi 28.3 TV-reippaan jälkeen eikä seuraavana päivänä kävelty kivuitta.

Voittajafiilis!

No, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen niin uskon myös tammikuussa loukkaamani polven ja pari vuotta sitten sattuneen sisäreiden revähdyksen vaikuttaneen tähänkin loukkaantumiseen jollain tapaa. Kyseessä siis on sama jalka. Myös juoksumäärien lisääminen sekä kuluneet lenkkarit vaikuttanevat asiaan.

Kuntoutumiseen on käytetty lähes kaikki poppaskeinot sekä rahat. On käyty huippuhierojalla, kysytty neuvoja fysioterapeutilta ja vanhoilta lääkäreiltä, hierottu itse kylmä-kuuma hoidon kera, tehty korvaavaa harjoittelua, uitu ja vesijuostu, syöty tulehduskipulääkkeitä sekä levitelty Voltarenia, venytelty, rullailtu foamrollerilla, vuorattu jalan ympäri kinesioteippiä, käytetty kompressiota ja milloin mitäkin.

Lopulta siirryin fyssarin puoleen ja kokeiltiin syöttää jalalle alipainehoitoa sekä ultraa. Fyssari myös määräsi minulle venyttelyharjoitteita pilatesrenkaalla sekä foamrollerilla rullailua. Siinä ahkerasti toteutin päivittäin määrättyjä liikkeitä ja jo kahden käyntikerran jälkeen parantumisen merkit näyttäytyivät, pystyin juoksemaan ensimmäistä kertaa 10 viikkoon!

Vaivan taustalla on siis useita syitä, eikä paraneminenkaan lähtenyt käyntiin pelkästään yhden vaivan selättämisellä. Uintia, rullailua, venyttelyä, kinesioteippiä, kompressiota tai fysioterapiaa ei sovi unohtaa vaikka jalka onkin parempi. Innolla odottelen kun jälleen pääsee mallailemaan askelmerkkejä yleisurheilukentällä tonnin vetojen merkeissä. Nyt jokainen juoksuharjoitus vie eteenpäin, mutta jalka ei ole täysin valmis kovaan juoksuharjoitteluun.

Mitä vaan urheilun tähden,
Tomi