Monipuolisuutta, sitä kertyi useammastakin lajista. Vanhempani kauhistellen repivät päästään viimeisiä haituvia, kun pojan harrastuksien kirjo kasvoi äärimmilleen. Niinpä jostain täytyi karsia. Päälajiksi valikoitui ensin hiihto, minkä jälkeen suuntasin metsään ja suunnistuksen pariin. Valmennusapua olen hiihtovuosina saanut omalta valmentajalta, mutta suunnistuksen puolella olen aina toiminut oman itseni valmentajana.
 |
| Monipuolisuutta haettiin muun muassa pyöräsuunnistuksen parista |
3-vuotiaasta 14-vuotiaaseen päälajina oli hiihto, kunnes 15-vuotiaana kipinä suunnistukseen syttyi.
Pikkuhiljaa hiihtokisat jäivät vähemmälle ja suunnistus vaihtui päälajiksi. Alkuvuosina suunnistustaitoa minulla ei ollut, vaan säntäilin päättömästi pitkin metsää. Sensijaan fyysisesti pysyin helposti muiden mukana, taustalla vaikutti vahva hiihtotausta. Vuosi vuodelta kehityin myös suunnistajana. Säästin kartat, piirtelin reittejä, analysoin kisoja, tein taitotreenejä ja ennenkaikkea opin virheistä.
Suuri kehitysaskel taidollisesti oli laadukkaat leiritykset. Esimerkiksi Kisakeskuksessa järjestetyt KauppIkone -leiritykset olivat upeita kokemuksia. Leireillä sain ammattilaisten (Pasi Ikosen ja Minna Kaupin) neuvoja suunnistukseen sekä pääsin ensimmäistä kertaa todella harjoittelemaan ikäluokkani huippujen kanssa.
Kehitysaskelia hain vuodelle 2011, kun seura vaihtui kasvattajaseura- Suunta-Jurvasta Deltaan. Deltassa sain ensimmäisenä vuotena paljon irti ja kehityin niin fyysisesti, kuin suunnistuksellisestikin. Jo ensimmäisenä vuotena minut pistettiinkin haastavaan paikkaan, kun pääsin juoksemaan 25mannassa Deltan 1. joukkueessa ja osuudellani ensimmäisenä maastoon. Paineet olivat nuorella miehellä kovat, mutta 3. sija suurviestissä toi entisestään lisämotivaatiota tekemiseen.
Vastoinkäymisiä tapailin kaudella 2012. Kauteen lähdin motivoituneena ja hyvin harjoitelleena. Talvella harjoitustunteja kertyi enemmän kuin koskaan aiemmin. Keväällä kulku oli tukkoista, mutta tiesin, että kunto on löydettävissä laadukkaalla harjoittelulla vielä ennen kevään SM-kisoja. Tiomilassa haaveet kuitenkin murentuivat. Ruotsin viileä kevätyö ja huonosti lämmitellyt lihakset olivat huono yhdistelmä, seurauksena sisäreiden lähentäjälihaksen repeämä ja kausi oli siinä.
Kaudelle 2013 edessä oli hiukan edellisistä vuosista poikkeavaa valmistautumista takana armeijan harmaissa. Myös Delt(t)a purettiin ja HiKihän siinä tuli. Talven aikana harjoittelu oli monipuolista ja laadukasta, mutta toisaalta joskus tosi katkonaista. Lisäksi useat sairastelut toivat omat haasteensa talviharjoitteluun. Keväällä etsiskelin motivaatiota Niinisalon kankailta, mutta lopulta löysin sen Ylistarosta. SM-kulta, niinkin eksoottisesta lajista kun ampumasuunnistus, toi kadotetun itseluottamuksen takaisin.
Kausi 2014 - ensiesiintyminen pääsarjassa. Talven harjoittelukausi oli sujunut ehjästi ja pyrin kehittymään määrätietoisesti kohti 2016-2017 vuosien päätavoitteita. Harjoitteluun tehtiin muutoksia ja tuloksetkin paranivat. Kevään Portugalin kisat menivät yli odotusten ja elättelin toiveita urani parhaasta suunnistuskesästä. Kuitenkin pian Portugalin jälkeen ilmennyt säären rasitusmurtuma pilasi koko kauden menestymishaaveet.
Tuleviin kausiin pyrin edelleen panostamaan pitkäjänteisesti sekä määrätietoisesti minulle suotujen mahdollisuuksien rajoissa. Päätavoitteet on edessäpäin, tärkeintä kuitenkin on että siihen asti pysyn terveenä ja saan nauttia urheilusta. Ehkä joku päivä vielä sillä korkeimmalla korokkeella. ;)
Kehitysaskelia hain vuodelle 2011, kun seura vaihtui kasvattajaseura- Suunta-Jurvasta Deltaan. Deltassa sain ensimmäisenä vuotena paljon irti ja kehityin niin fyysisesti, kuin suunnistuksellisestikin. Jo ensimmäisenä vuotena minut pistettiinkin haastavaan paikkaan, kun pääsin juoksemaan 25mannassa Deltan 1. joukkueessa ja osuudellani ensimmäisenä maastoon. Paineet olivat nuorella miehellä kovat, mutta 3. sija suurviestissä toi entisestään lisämotivaatiota tekemiseen.
 |
| Debyyttivuosi sinivalkoisissa |
Kaudelle 2013 edessä oli hiukan edellisistä vuosista poikkeavaa valmistautumista takana armeijan harmaissa. Myös Delt(t)a purettiin ja HiKihän siinä tuli. Talven aikana harjoittelu oli monipuolista ja laadukasta, mutta toisaalta joskus tosi katkonaista. Lisäksi useat sairastelut toivat omat haasteensa talviharjoitteluun. Keväällä etsiskelin motivaatiota Niinisalon kankailta, mutta lopulta löysin sen Ylistarosta. SM-kulta, niinkin eksoottisesta lajista kun ampumasuunnistus, toi kadotetun itseluottamuksen takaisin.
 |
| Loukkaantuminen selätetty, Merenkurkun rastipäivät -14 (c) Peter Sundelin |
Kausi 2014 - ensiesiintyminen pääsarjassa. Talven harjoittelukausi oli sujunut ehjästi ja pyrin kehittymään määrätietoisesti kohti 2016-2017 vuosien päätavoitteita. Harjoitteluun tehtiin muutoksia ja tuloksetkin paranivat. Kevään Portugalin kisat menivät yli odotusten ja elättelin toiveita urani parhaasta suunnistuskesästä. Kuitenkin pian Portugalin jälkeen ilmennyt säären rasitusmurtuma pilasi koko kauden menestymishaaveet.
Tuleviin kausiin pyrin edelleen panostamaan pitkäjänteisesti sekä määrätietoisesti minulle suotujen mahdollisuuksien rajoissa. Päätavoitteet on edessäpäin, tärkeintä kuitenkin on että siihen asti pysyn terveenä ja saan nauttia urheilusta. Ehkä joku päivä vielä sillä korkeimmalla korokkeella. ;)
