Saijonaarasta!

Juuri nyt on Sotshisatsisatsaassa kova kuhina sekä kamppailu olymppiakullista käy kiivaana. Vietetään siis penkkiurheilijan sesonkiaikaa!

Sopivasti ensimmäistä kertaa yli vuoteen sairastuin juuri kisojen avauspäivänä, joten tekosyitä pysytellä vastaanottimien ääressä ei tarvinne etsiä kaukaa. Aina, kun haikailen nurkassa lojuvien lenkkareiden perään, maltan mieleni ja pidän tämän mielessä!

Itänaapurista kelataan hiukan ajassa taaksepäin..
Nuin vaan se talvikin tulla tupsahti ennen muuttolintujen saapumista (vai lähtöä) myös tänne Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Pakkasukon pistellessä talven ennätyksiä uusiksi, Onkilahden rantoja värittivät minun lisäkseni kylpevä sorsaparvi sekä pari muuta uhmakasta wannabe -urheilijaa. Lisäksi pääsin jo tammikuun puolenvälin jälkeen avaamaan hiihtokauteni Öiperketin komialla tykkiladulla sekä kaupanpäällisiksi hankkimaan suksenpohjiini uuden nykyaikaisen hionta -kuvion. Osimoilleen näin!

Vuoden 2013 lopussa jokin muutti paatuneita tapojani. Kun lunta ei kissojen tai koirienkaan avulla löytynyt muualta kuin pakastimestamme, yleensä useampia kilometrejä talvessa hiihtäneenä en nyt vilkaissutkaan suksiini päin ennen tammikuuta (ehkä ne nyt kostavat tämän luistamattomuudellaan). Koska hiihtämään ei päässyt, sitä vaan juostiin ja juostiin. Lopulta juoksu rupesi tuntumaan yllättävänkin hyvältä. Jopa liiankin hyvältä. Sellaista tunnetta juoksua kohtaan en ole koskaan aiemmin kokenut.

Ei pyllymät kelit

Olen ollut aina kova jännittämään eri testijuoksuja ja juoksukilpailuja niin, että koitin vältellä niiden suorittamista kaikin mahdollisin keinoin. Taas suunnistuskisoissa en tiedosta jännitystä juuri lainkaan. Tavoistani huolimatta ja juoksumotivaationi ollessa huipussaan nostin nyt kissan pöydälle ja kävin luistelemassa läpi RasKu:n testijuoksun sekä uudenvuodenjuoksun Eurajoella loistavassa säässä. Myöhemmin illalla sanottiin paipai vuodelle 2013 ja terve vuodelle 2014 huikeiden urheiluystävien kesken.

Molemmista juoksuista jäi erittäin positiivinen maku sekä omasta kohentuneesta juoksukunnosta että puhtaasti juoksemisen ilosta. Niinpä talven aikana olen kiivaasti silmälläpitänyt mahdollisia juoksutapahtumia/ -testejä. Tarkoituksena on ainakin käydä juoksemassa Komian Kirkon hölkkä 6.4.2014 sekä vielä muutamia testijuoksuja ennen tositouhujen alkua.

Tapaturmiltakaan ei säästytty

Juoksumotivaation hipoessa pilvikorkeutta, kävimme Antin kanssa mattotestissä. Molemmat ensikertalaisina emme juurikaan tienneet mitä on tulossa. Voin kertoa, että vaikka luulin päässeeni yli pahimmasta juoksujännityksestä... niin NYT jännitti! Etukäteen ajattelin että nyt mie romahan ihan täysin, mutta valjaiden uupuminen ei sallinutkaan täydellistä romahtamista. Ikävä kyllä.

Testistä päällimmäisenä jäi mieleen erinomaiset testitilat ja hyödylliset suuntaviivat harjoitteluun. Testin mukaan mies on kaikinpuolin tasapainossa ja hyvässä nousussa, joten tästä on hyvä lähteä kehittymään kohti kevättä. Parannettavaa on mm. hapenotossa ja laktaatin poistossa, mitkä eivät kolkuttele ihan vielä HeikkisMatin lukemia.

Airilan Hannua lainatakseni viikon päästä starttaa suunnistuksen hallikausi Portugalissa, kun sulasta maasta nautiskellaan MCO:n ja POM:n rastipäivillä. Nyt kuitenkin tärkeätä olisi saada ensin mies kuntoon ja back on the track. Näinä vaikeina aikoina voi vain koittaa pitää yllä harjoittelumotivaatiota käytettävissä olevilla keinoilla.

Omalla kohdalla parhaiten toimii arkistojen syövereistä mm. vanhojen karttojen, VHS-kasettien ja lehtileikkeiden esiinkaivaminen. Hiidenkiertäjien untuvikkona voin vain haaveilla kultaisista muistoista katsomalla vuoden 1987 Jukolan viestiä youtubesta yhä uudestaan ja uudestaan pikkupojan haave mielessäni - joskus vielä minäkin.

"Never give up"