Kaudelle 2013 oli edellisistä vuosista poiketen hiukan erilainen valmistautuminen alla. Oli muun muassa varusmiespalveluksen suorittamista. Sain armeijassa urheilla paljon ja ennenkaikkea monipuolisesti. Hyvän peruskuntoharjoittelun lisäksi armeijan aikana pystyi helpommin pitämään kiinni päivärytmistä.
Talviharjoittelukausi oli jälleen katkonainen. Oli useita sairastumisia eikä pitkiä ehjiä treenijaksoja kertynyt kovin monia. Aiemmista vuosista poiketen talven aikana tuli käytyä uimassa ja hallissa juoksemassa selvästi enemmän. Uinti toimi hyvänä huoltavana harjoitteluna lihaksille ja hallitreenit toivat hyvää vaihtelua jäätiköllä juoksemiseen. Kokonaisrasitus pääsi kasvamaan helposti liian suureksi, koska lepoaika oli usein kortilla.
Keväällä kilpailukautta pyöräytettiin käyntiin Kevätyönviestillä. Lumessa tarpominen oli minulle tuttua puuhaa ja juoksinkin Kevätyössä hyvin. Kevätyön jälkeen tapahtui jotain, mitä en osaa selittää miksi niin tapahtui. Jalat tuntuivat kisasta toiseen voimattomilta eikä suunnistuskaan ottanut sujuakseen. Finnspring, kuten myös muut kevään kisat menivät penkin alle. Juoksu ei yksinkertaisesti kulkenut. 10milassa oli nähtävissä välähdyksiä paremmasta. 10milan jälkeen hyvä vire jatkui hetken, kun nappasin ensimmäisen henkilökohtaisen SM-mitalin ja kultaisen sellaisen. Kulta tuli sotul (sotilasurheiluliiton) ampumasuunnistuksen SM-kisoista.
Kesän ensimmäiset SM-kisat eivät tuoneet sen enempää menestystä, sama alavireys jatkui kisasta toiseen. Armeijan jälkeen aloitin kesätyöt kartoittajana. Tehtäviin kuului suunnistuskarttojen tekeminen ja päivittäminen. Samaa työtä olen tehnyt myös kahtena aiempana kesänä. Kartoittamisen hyödyt alkoi syksymmällä näkyä virheiden vähyydessä. Tosin työt veivät aikaa harjoittelusta, eikä 8h kartoittamisen jälkeen ollut liikaakaan energiaa lähteä lenkkeilemään.
Omalta kohdalta loppukesän/-syksyn kelkan suunnan kääntäjä oli KRV:n kaksi viimeistä osakilpailua. Onnistuin suunnistuksellisesti maaston vaikeuteen nähden hyvin. Juoksu tosin ei ollut läheskään toivotulla tasolla. KRV:n jälkeen määräsin itselleni tehokuurin nimeltä suoharjoittelu. Tavoitteena kohentaa mäkijuoksukuntoa SM-pitkille mennessä. Osasta suotreeneistä kerroin myös edellisissä teksteissä, mitkä olette varmasti lukeneetkin.
KRV; Day3, Day4
SM-pitkillä karsintaan lähdin matkaan turhan yltiöpäisesti, sen lisäksi kisan aikana opettelin ensimmäistä kertaa käyttämään rannekompassia. Moni ajattelee nyt että miksi ihmeessä? Aloittelijamaista höntyilyä... vai oliko? Todellisuudessa kadotin peukalokompassini Snowflakes seikkailussa, pitkään olen harkinnut hankkivani seuraavaksi rannekompassin. Niimpä pakon edessä hankin sen karsintapäivänä kisakeskuksesta.
Opettelu meinasi toki maksaa arvokkaan finaalipaikan sillä kahdella ensimmäisellä rastivälillä kartoitin maastoa koko rahan edestä, mutta loppumatka tulikin mukavasti kärjen vauhtia. Loppumatkan hyvä tekeminen antoi itseluottamusta finaaliin ja ajattelin, että tästähän voi tullakin jotain. Finaaliin lähdin hyvin levänneenä ja tankanneena. Finaalissa tuli ehjä varma suoritus, loppumatkasta parantamisen varaa jäi parissa reitinvalinnassa ja fyysisessä puolessa. Plakettia lähdin tavoittelemaan, tuloksena kuitenkin 13. sija. Uusi kompassihankinta osoittautuikin hyväksi valinnaksi.
Karsinta, finaali
Syötteen "päämatkalta" lähdin siis tyhjin käsin kotiin. Tulevaan SM-keskimatkaan valmistauduin lähinnä tekemällä ainoastaan kovavauhtisia harjoituksia, koska juoksuvire oli hyvä. Miksi sitä itseään turhaan säästelemäänkään. Taisin siinä sivussa tehdä myös yhden raastotreenin suolla. Keskimatkaa edeltävä viikko meni lähes täysin levätessä. Kisasta en edellisien vuosien valossa odottanut mitään, sillä olen muistaakseni kerran tai kaksi aiemmin päässyt finaaliin saakka. Viikonlopun päätavoitteen asetin SM-viesteihin, koska tasavahvalla joukkueella tiesin meillä olevan hyvät mahdollisuudet mitaleille.
Karsinnassa kuitenkin yllätin itseni ja aika varmasti monen kilpakumppanini voittamalla oman karsintaerän. Tein karsinnassa n. 40s virhettä, mutta se riitti voittoon. Karsinnan ja finaalin välisen ajan vietin rauhallisin mielin, alitajunnassa tietenkin mietin mennyttä karsintaa. Mitä tein oikein ja miksi meni niin hyvin. Yritin siirtää samoja asioita mitä tein karsinnassa myös finaaliin. Aika vierähti nopeasti ja lähdin verkkailemaan. Finaalin lähtöpaikalle hölkkäillessäni olo tuntui ihmeellisen vähäenergiseltä vaikka mielestäni tankkasin riittävästi. Tuntui jopa siltä, että olisi hiukan nälkä. Koitin poissulkea näläntunnetta mielestäni ja keskittyä täysillä finaaliin. Starttihetki koitti ja ampaisin matkaan. Juoksu tuntui hyvältä, mutta sorruin ensimmäisillä rastiväleillä yliyrittämiseen ja tein liikaa virhettä. Keskivaihe meni kohtuullisesti, mutta juoksuvire ei ollut enää karsinnan tasolla. Energiavarastot olivat loppumaisillaan. Juoksuvire laski laskemistaan loppua kohden ja väsyneenä ajauduin lopussa vielä liian kauas rastiväliltä sivuun. Tuloksena pitkänmatkan tapaan 13. sija.
Karsinta, finaali
SM-viestiaamuna olo oli jälleen hyvä ja itseluottamusta uhkuen lähdin avausosuudelle tavoitteena antaa hyvät lähtöasetelmat Tõnikselle ja Otolle. Rastit löytyivät erinomaisesti eikä juoksuvauhdissakaan ollut valittamista. Vedin kärkiletkaa valtaosan matkasta, lopun kangasmaastotyyppiselle pätkälle lähdettäessä juoksuvoimainen Kuopion Suunnistajien avaaja ampaisi kärkeen. Loppumatkakin tuli lähes virheettömästi, ainoastaan toiseksi viimeiselle rastille koko kärkiletka teki pienen n.30s hermopummin. Lähdin kaartamaan vasemmalle koska luulin tietäväni missä olin. Muut seurasivat mutta hoksasivat rinteessä ylempänä olevan rastin ennen minua ja saivat pienen eron aikaan. Imin eron kiinni viimeiselle rastille tultaessa ja tulin lopulta kärkiletkassa vaihtoon neljäntenä. Jätkät hoitivat myös omat osuutensa mallikkaasti tehden toki pieniä virheitä. Siitä huolimatta kolme joukkuetta oli meitä nopeampia ja jäätiin harmittavasti nuolemaan näppejämme. Mitaleille yltäminen olisi vaatinut kaikilta täydellistä onnistumista.
Tulokset
 |
| Maailman (4.) parhaita! |
Ajattelin jo päättää kauteni mannaan, mutta Elvis sai houkuteltua mukaan Halikko viestiin. Kannatti lähteä sillä mikä sen parempi tapa päättää kausi, kuin puhtaaseen suoritukseen. Lähdin 5. osuudelle toisena joukkueesta matkaan. Kartta oli hyvä. Näin siinä jotain samaa verrattuna Etelä-Pohjalaiseen maastotyyppiin. Jo alkumatkasta tajusin Rajamäen Rykmentin viestinviejän keikkuvan lähes samaa matkaa kanssani rastilta rastille. En tuudittautunut kuitenkaan peesaajan rooliin vaan pidin kokoajan huolen, että tiedän missä olen ja pyrin tekemään omaa työtä. Välillä koitin karkuun hakemalla parempaa reitinvalintaa ja nostamalla vauhtia, koska voimia tuntui olevan. Kaverin tekeminen oli kuitenkin sujuvampaa, enkä saanut eroa aikaan. Pikemmiten leimasin usein rasteilla myöhemmin. Loppumatka tultiinkin samaa matkaa, eikä HiKiläisten kannustuksista päätellen osuus voinut mennä huonosti. Osuudella olin 9. nopein. Vaihdossa 2:43 Maailmanmestari Valentin Novikovin eduksi, Novikov sai tälläkertaa mun päänahan.
 |
| ens vuonna nähään ukois, terveisiä ylimenokaudelle! |
Pähkinänkuoresta tulikin varsin iso, mutta toisaalta täällä pohjanmaallahan kaikki tapaa olla suurta. ;)
Tämän ajatustenpurkamisen pohjalta työstän seuraavaan tekstiin tarkempaa analyysiä sekä väläytän vuosisuunnitelmaa ensikaudeksi.
Huomenna viimeinen Eepeen YöCupin osakilpailu, mistä lähdetään hakemaan sitä puuttuvaa voittoa. Lopuksi näin vaasalaisittain, hejdå!
