Running inspiration

Intti on ihmisen parasta aikaa?
 No uusia kokemiksia ainakin. Olen päässyt viime viikkojen aikana kokemaan mitä eriskummallisimpia sairauksia, mistä en ole aikaisemmin kuullutkaan. Viimeisimpänä entero-rokko. No toipa se tullessaan mukavan bonuksen armeijan arkeen nimittäin osastolla eristyksissä makoilun! Täälä sitä neljän seinän sisällä on tullut mietiskeltyä kaikenlaista, tekemisen puutteeltakaan ei ole voinut säästyä. Aikaa tappaakseni olen viimeisen parin päivän aikana selaillut internetin ihmeellistä maailmaa. 

Viimeisimpänä löydöksenä paljasjalkajuoksu -ilmiö. Asia on toki mietityttänyt itseänikin jo kauemman aikaa. Pariin otteeseen olen jo ollut hyvää matkaa hakemassa kaupasta Fivefingerssejä, vibramia tai feelmaxeja mitä muita merkkejä niitä nyt löytyykään kaupan tarjonnasta. Hankintalistalle ne on vielä toistaiseksi jääneetkin. Tikku on mennyt kynnen alle monesti, kun ei raaskisi ohuista varvastossuista maksaa samaa hintaa mitä joutuu maksamaan huippukaatuisista juoksulenkkareista!

Tälläsilläkö sitä täytyis ruveta kirmailemaan?

Mutta ajatus "varpasillaan" juoksemisesta houkuttelee. Kaikki kokeilleet tietää sen tunteen kun kirmaa kesällä ensimmäisen kerran vihreällä ja pehmeällä nurmikolla paljainvarpain, taivaallisempaa on ainoastaan sek** noh, eipä kuitenkaan poiketa asiasta. :) Näen paljasjalkajuoksussa myös muita hyviä puolia; ei enää kesähelteessä jaloissa hiertäviä tulikuumia lenkkareita, jalan pikkulihakset vahvistuvat joita ei yleensä tuu lenkkareilla juostessa käytettyä, juoksun rullaavuus parantuu ja bonuksena jos tämä vielä ehkäisee vammoja niin tämän miehen joulupukin pussista taitaa tänä jouluna löytyä kyseiset tossut! Saa nähdä jääkö tämä niiksi kuuluisiksi viimeisiksi sanoiksi vai nähdäänkö ensikaudella kisakarkeloissa ihan kuin uudestisyntynyt Deltajengiläinen?

Toinen hyvin ajankohtainen löydös, ainakin omalle kohdalle. Mäkivetoihin liittyvä video. Olen ennen lumien tuloja ottanut teemaksi viikon aikana 1-3 mäkivetotreeniä. Viimeaikaiset sairastelut ovat toki muuttaneet suunnitelmia mutta muuten olen  yrittänyt pitää lupauksesta kiinni. Aiemmin sitä ei ole mäkivetoja vetäessään paljonkaan tullut miettineeksi paljonkaan tekniikkaa, varsinkin jyrkimmissä mäissä. Sitä on tullut mentyä milloin nelinkontin ja milloin mitä ihmeellisimmin tavoin mäenpäälle rynnimällä. Videolla puhuu kaveri joka varmasti tietää mistä puhuu, joten ihan asiallinen video, josta saattaa olla monelle hyötyä. Omalla kohdalla huomasin ainakin olleeni usein liian etukenossa, miettimällä asiaa sain kuitenkin korjattua tekniikkavirheen pois. Juoksuasennollahan on paljon merkitystä juoksutaloudellisuuteen, joten eteenpäin mentiin jälleen!

Lopuksi vielä mukavaa motivaatioclippiä treeneihin, aavot!

Video1
Video2

Syntynyt urheilemaan

Välillä tulee pysähdyttyä miettimään millaista elämä olisi jos silloin vaahtosammuttimen kokoisena ja myöhemmin olisi tehnyt valintoja toisin.

Mitä jos olisin syntynyt erilaiseksi, eri perheeseen, jossa arvostetaan eri asioita tai kenties omat päätökseni olisivat olleet erilaisia. Entä jos hieman yli 1-vuotiaana minulle ei olisi pistetty suksia jalkaan, entä jos olisin ylä-asteikäisenä mennyt virran mukana ja jättänyt hyvästi urheiluelämälle, entä jos minulle olisi hankittu mopo, niinkuin lähes jokaiselle kaverilleni, entä jos en olisi vaihtanut kilpa-hiihdosta - kilpa-suunnistukseen, entä jos olisin mennyt ammattikouluun enkä lukioon, entä jos en olisi suunnistuksessa vaihtanut seuraa Deltaan?

Jokatapauksessa, olen tyytyväinen valintoihin mitä on elämän aikana tullut tehtyä. Olen tyytyväinen perheeseeni mihin olen syntynyt. Urheilullinen perhe johon synnyin, oli iso askel kohti urheilijan uraa. Vanhempani pistivät minulle sukset jalkaan silloin kun en edes tiennyt mitkä ne olivat saati sitten mitä niillä pitäisi tehdä. Liikkeelle jostain kumman syystä osasin lähteä (toki sauvat heitin pois heti ekoilla metreillä, tuolloin koin ne turhiksi lasikuitukepeiksi). Sisarusten kanssa olen aina pystynyt harjoittelemaan nuorena, sisua se kaipasikin, kun perheen kuopuksena ei aina ollut helppoa. Pienenä voitin poikkeuksetta joka kisan, oli kyse sitten hiihdosta, yleisurheilusta tai maastojuoksusta. Syynä oli joko se, että kilpakaverit eivät aloittaneet harjoittelua niin nuorena mitä itse aloitin tai syy on "lahjakkuudesta" mistä minulle puhuttiin kilpa-hiihtovuosina jonkun verran. Sanoisin, että syynä siihen oli nuoruusvuosien aktiivinen liikkuminen, kilpaileminen ja peuhaaminen(tappeleminen) sisarusten kanssa. Nuoruusvuosien menestys heijastuu välillä liian usein nykyhetkeen, siinä etten aina osaa hävitä. Häviäminen ottaa luontoon ja tunnen olevani epäonnistunut urheilijana. Häviämisessä on yksi ainut hyvä puoli, mutta senkin täytyy osata käyttää hyväkseen. Se on harjoitusmotivaatio.

Hieman alle 2-vuotiaana painettiin ekan kerran numerolappu rintaan

Kilpahiihtäjän urani päättyi 14-vuotiaana motivaation puutteeseen kilpa-hiihtoa kohtaan. Motivaation puute johtui häviämisestä. Häviäminen taas juonti juurensa paitsi treenin puutteesta, myös murrosiästä ja sairasteluista. Kilpakaverini kasvoivat murrosiässä ihan silmissä, kuntaas itse tunsin jääväni heidän jalkoihinsa, varsinainen kasvupyrähdys tuli omalle kohdalle vasta hiihdon lopettamisen jälkeen. Sairastelin myös pitkiä jaksoja aina talvisin. Usein hyvän kunnon saavutettuani sairastuin ennen tärkeitä kisoja ja kisoihin valmistautuminen kärsi. 

Kilpahiihtäjän uran vaihdoin kilpasuunnistukseen. Suunnistus kiinnosti sen mielekkyyden ja elämyksien vuoksi. Ensiaskeleet suunnistusuralla otin vaahtosammuttimen kokoisena Suunta-Jurvan iltarasteilla äitin mukana. Äiti auttoi ojien yli ja kertoi mihin suuntaan juosta. Suunnistusurani alussa en osannut suunnistaa, mutta juosta osasin ja varmasti juoksusta ei jäänyt menestys kiinni. Sitä vain tuli juostua usein useita satojakin metrejä enemmän kuin toiset, jotka ymmärsivät mennä suoraan. Vuosien kuluessa on suunnistustaito parantunut ja juoksukunto tasoittunut kilpakavereideni kanssa, eikä motivaatiolle näy loppua päinvastoin vain kasvaa.

Hienoja hetkiä uran varrella, ensimmäistä kertaa plaketeilla

Suunnistuskavereita unohtamatta, jotka jaksaa kannustaa huonoinakin hetkinä

Joskus mietin, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Esimerkiksi viisi vuotta. valitsisinkin hiihdon lajikseni, miten pitkälle olisin voinut urallani edetä? Sitä en voi koskaan saada selville. Voin vain katsoa kun vanhat kilpakaverini niittävät menestystä maailmalla. Tai ehkä muutama vuosi taaksepäin järjestäisin elämääni eritavalla, huomioisin tietyt ihmiset paremmin, en pummaisikaan sitä rastia joka erotti minut ehkä SM-mitalista, tänä päivänä voisi kaikki lähtökohdat olla toisin.

 Jokatapauksessa en kadu koskaan etten murrosiässä kulkenut kylillä rellestämässä, siellä missä pääosa kavereistani oli. Kaverit aina muistuttivat siitä miksi minua ei ikinä näy kylillä iltoisin. Todellisuus oli että olin tuolloin poikkeuksetta harjoittelemassa. Joskus he luulivat, että luen läksyjä niin hartaasti iltoisin etten ehdi, mutta tosiasia on että en ole koskaan panostanut täysillä kouluun, urheilu on aina ollut etusijalla.

 Näin on ollut pienestä pitäen ja on edelleen. En kadu myöskään valintoja joita on elämän varrella tullut tehtyä, ilman niitä valintoja en olisi ehkä tässä tilanteessa, ja tähän elämäntilanteeseen ei voi olla kuin tyytyväisempi. Olen saavuttanut urani aikana jonkun verran, mutta haluan saavuttaa enemmän. Se vaatii uhrauksia, mutta niitä olen valmis ottamaan!

Seitsemän tunturin taikaa

Alkutalven ensimmäistä leiriä pyöräyteltiin tänävuonna Ylläksellä. Viikkoa ennen näytti vielä huonolta, sillä Ylläksellä ei ollut juurikaan lumesta tietoakaan, mutta yllätykseksemme perjantaina sattui sopivasti lumimyräkkä lapin suunnalle, joten saatiin nauttia pari viikkoa lumista, pakkasista ja mahtavista treenimaastoista.

Ensimmäisellä viikolla keskiviikkona alkoi satamaan kusikuumaa vettä, niinkuin esterin perseestä. Ja, kun vielä ke-to yöllä asteet laskivat miinuksen puolelle, ladut menivät jäälle. Tiedossa oli parin päivän ajan pelkästään jalkalenkkejä. Loppuviikosta saatiin kuitenkin joka päivä lisää lunta ja päästiin uudelleen hiihtämisen makuun. Niin hyvältä se treeni maistui, että piti viime hetkellä peruuttaa kotimatka ensimmäisen viikon jälkeen ja jäädä vielä toiseksikin viikoksi. :)

Pe 25.11.
Matkustuspäivä. Illalla kuuden maissa perillä Ylläksellä ja ruokailun jälkeen tutustumislenkki latuihin, jota ei vielä ollut. Eli meni umpihankihiihdoksi. Oton ja Vilhon kaa laskettelurinnettä ylös 10x3min + 1 x tasatyönnöllä, pal. välissä (lasku alas). 1h30min, 12,5km
La 26.11
Ap. Hiihto(P) Paskakakkonen Oton ja Vilhon kaa pertsalla hyvältä tuntu. 2h20min, 27,5km
Ip, Hiihto(V) Paskakakkonen Oton kaa, hiukan oudoksesta lonkkia ja reisiä hapotti. 1h55min, 24km
Su 27.11
Hiihto (P) Pitkälenkki ft. Otto ja Aapo, hyvältä tuntu koko matkan. 4h12min, 48,5km
Ma 28.11
Ap. Ylläksen valloitus sauvakävellen, 500m nousuu tehokkaalla tahdilla n.15-20cm lumes tarpoen. 1h40min
Ip. Hiihto(P) paskakakkonen vähä reippaampaa vauhtia Oton kaa. 2h03min, 26km
Ti 29.11
Ap. Hiihto(P) risukakkonen Aapon ja Oton kaa rentoa vauhtia, pientä alkukankeutta, muttakun diisseli lämpes niin parempaa. 2h07min, 26km
Ip. Juoksu(VK2-MK) 6x4min mäkivedot, 2 ekaa tunnustellen rennosti, 3 seuraavaa kovempaa ja viimenen täysillä. VR yht. n.30min. 1h20min, 15km
Ke 30.11
Vettä satoi koko keskiviikon ja pasko ladut.
Ap. Hiihto(V) Vapaa ei vieläkään tuntunu kovin hyvältä ja lenkki jäi vähän kesken. 1h30min, 17km
Ip. Lepo, laduista ei paljoo jäljellä.
To 01.12
Ap. Reipas suunnistus Kukastunturilla, n. 300m nousua. 2h05min, 17km + alkuverkka 25min, 4km
Ip. Reipas juoksu loppua kohden kiihtyen VK1. 45min, 9,5km
Pe 02.12
Ap. Pitkä vaellus sauvakävellen Ylläksen ja Kesängin valloitus, noususumma yht. 1065m. 5h15min, 27km
La 03.12
Ip. Hiihto(V), eilispäivän lumipyry toi laduille pienen kerroksen uutta lunta, jonka ansiosta päästiin taas hiitelemään. Tosi vauhdikas keli. 3h00min, 41km
Su 04.12
Uutta lunta satoi lähes 20cm enkä vielä malttanutkaan lähteä kotimatkalle. Mökkijärjestelyiden jälkeen ehti vielä hyvin iltajyystölle..
Ip. Hiihto(V) Ladut oli lumesta melkein tukos mutta silti yllättävän hyvä luisto. 3h05min, 39km
Ma 05.12
Ap. Sanen kaa kova suunnistus Kuertunturilla, lunta n.20cm. 2h30min, 16km + verkat 15min, 2km
Ip. Hiihto(P), perus paskakakkonen pertsalla. 1h50min, 25km
Ti 06.12
Ap. Oton kaa pitkä jyystölenkki pertsalla, tuntuma oli yllättävän hyvä. 4h30min, 57km
Ip. Lepo
Ke 07.12
Ap. Roskakakkonen pertsalla. Meno oli hieman väsynyttä. 2h12min, 29km
Ip. Lepo
To 08.12
Ap. verryttelyt suunnistukseen 16min, 3km
       Sanen kans sprinttitreeni maastos, 20cm lunta ja kevyeltä tuntui. 32min, n.3km
       jälkiverryttelyt 43min, 8,5km
       + maksimikuntopiiri 30min
Ip. Velhonkotalenkki pertsalla yölamppujen valos, hyvin kulki. 2h, 27km
Pe 09.12
Ap. Pitkä sauvakävelyvaellus Oton ja Aapon kans, valloituslistalla Kesänki-, Lainio- ja Kukastunturi. Lunta oli jo senverran, että sai tarpoa tosissaan. 5h10min, 25km
Ip. Lepo

Ihan kelpo treenisiivu saatiin mahtumaan noihin 15 päivään. Tehokasta reeniä saatiin siis koottua päälle 50 tuntia ja vielä kun kaikki pysyivät suurinpiirtein terveinä, niin leiri oli oikein onnistunut!