Treenineva osa 1.

Taakse ovat jääneet armeijan vihreät, uskomattomat kokemukset ja saunan hikiset vaatekaapit.

Vain Lumi Ski Club on säilynyt! 

Lumi Ski Club osallistui Ylistarossa järjestettyyn Multi-Sport seikkailukilpailuun vahvalla menestyksellä sillä 1. joukkue karkasi voittoon ja 2. joukkue sekin hienosti varamiehisenä 6. sijalle! Katseissa siintää jo vahvasti Snowflakes seikkailu johon LSC:n on tarkoitus lähteä jälleen kahden joukkueen voimin. Siitä lisää LSC:n nettisivuilla.

Omat kiikarit on kohdistettu tarkasti Pudasjärven Syötteelle, jossa kisataan 7.-8.9.2013 pitkän matkan SM-mitaleista. Semmoista tornaria tuolta Syötteen suunnalta on kuulunut, että hyvä mäkikunto ei riitä vaan se täytyy olla kivenkova! Vahvat reisi- ja pakaralihakset omaava siis on niissä maastoissa vahvoilla..

Niimpä otin neuvosta vaarin ja olen viimeisten kolmen viikon aikana ottanut ohjelmaan selvästi enemmän mäkijuoksua/-vetoja, suokävelyä/-juoksua ja nousuvoiman kehittämistä. Tämän lisäksi arkipäivän ohjelmaan lukeutuu 8h kartoittamista. Suomeksi sanottuna paarmojen, mäkäräisten (enkä tarkoita Kaisaa) ja sääskien kiusaamana pitkin mettikköä tarpomista parhaimmillaan +30 asteen helteessä. Toisinaan Suomen kesä näyttää parhaat puolensa olemalla Petri Nygårdin sanoin "kylmä, lyhyt ja harmaa".

Vaikka Etelä- Pohjanmaalla tunnetusti kaikki on suurta, ei näin voi todeta jos maanmuotoihin on katsomista. Täällä jos aikoo löytää hiukan paskatunkiota suuremman mäen, täytyy melkeinpä poikkeuksetta lähteä monen kymmenen, ellei sadan kilometrin päähän. Näitä ovat mm. Seinäjoen Jouppilanvuori - tuo "vuori"kin on huiputettavissa helposti vajaassa 2 minuutissa, joten kovin kummoisesta nyppylästä ei ole kyse. 

Täälläpäin mäkien korvikkeena on käytetty kautta aikojen suoharjoittelua. Mm. Mietaan Jussikin pinnalle pomppas, kun vuosia kolusi pitkin pohjattomia nevoja. Näin ollen otin jälleen kerran suunnaksi nevan, enkä minkä tahansa nevan. Vaan Tierannevan, jossa olen isosiskoni Katin kanssa aikoinaan treenannut lukemattomat kerrat lähinnä hiihtoa varten.

Tästä lähtee rullaamaan juttusarja, jossa käyn läpi kokemuksia eri nevoilta/soilta, eri puolilta maakuntaa. Tarkoituksena on auttaa teitä löytämään se itselle sopivin suo/neva, samalla kannustaa kokeilemaan suokävelyä, suojuoksua, suojalkapalloa tai jopa suorämpimistä (vaatii hiukan märjemmän suon). Suotreenissä nappaat samalla kaksi kärpästä samalla iskulla, nimittäin hyvän treenin ja samalla kaunistut. Turvekylvythän tekee hyvää iholle! Kuitenkin ennen nevalle lähtöä mukaan kannattaa pakata ainakin riittävästi nestettä, vaihtovaatetta, ei niitä parhaimpia lenkkareita, sauvat helpottaa asiaa sekä riittävästi asennetta inisijöitä, pörrääjiä ja surisijoita vastaan.

Treenineva osa1.

Tieranneva

View Larger Map
Tieranneva sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Kurikan Jurvan Metsäkylässä. Tierannevan ovat tiettävästi ensimmäisinä treenimielessä bonganneet Närvän sisarukset Tomi ja Kati. Alussa oli ainoastaan märkä neva johon lukemattomien käyntikertojen jälkeen muotoutui selvästi erottuva polku. Polun kohta on kuivimpinakin kesinä poikkeuksetta ympäröivää nevaa upottavampi ja märjempi paikka, joka suorastaan vetää puoleensa.
Kävin testaamassa Tierannevan polun pitkän tauon jälkeen. Heti ensimmäisen testijuoksun jälkeen totesin polun olevan totutussa kunnossa. Nuo tutut pohjattomat suonsilmäkkeet olivat tallella, kysymykseen; miten syvälle sinne voi upota? Ei löydy kunnon vastausta. En itsekään tiedä, riippuu paljolti vauhdista, kengän koosta ja uskalluksesta.

Tieranneva ensimmäisen testijuoksun jälkeen

Polun pituus on päästä päähän n. 170m. Ja aikaa tuohon matkaan juosten meni 1,31, joka on Tierannevan epävirallinen ennätys.

Polun päät on merkitty tämänlaisin "merkein"

Tieranneva sopii hyvin kuntoilijalle ja miksei aktiivisemmallekin liikkujalle. Halutessaan sieltä löytää kantavampaa pohjaa, ja lisävastusta kaivatessaan voi siirtyä upottavampaan kohtaan polulle. Neva sijaitsee asfalttitien välittömässä läheisyydessä, joten nevalle on matala kynnys lähteä.
Lopputulemana antaisin arvosteluasteikolla 1-5 Tierannevalle arvosanan;
3+
+ sijainti
+ selvästi erottuva reitti
+ vaihtelevuutta löytyy

- suojalkapallon pelaamiseen turhan vähän avonaista aluetta
- kilpaurheilija jää kaipaamaan todellista karpaasien rämpimis -osuutta
- neva on ojitettu muutama vuosi takaperin, ilman ojitusta olisi selvästi upottavampi

Seuraavassa osassa rämmitään jossain päin Kurikka-Jurva akselia. 
Siihen asti näkemiin ja kuulemiin!

TJ -48

Keskiviikkona 8.5.2013 se sitten tuli. Suunnilleen 17 vuotta on verta, hikeä ja kyyneleitä vuodatettu urheilun parissa, mutta nyt se viimein tuli. Nimittäin henkilökohtainen SM-kulta!

Kulta tuli ampumasuunnistuskisoista sprinttimatkoilta, joka toimi samalla Maailmancupin avauskilpailuna (pääsarjassa). Kisa oli ensimmäinen ampumasuunnistuskisani. Aiemmin olen tehnyt kahdesta kolmeen ampumasuunnistusharjoitusta. Näin ollen kulta tuli kohtuu yllätyksenä, sekä minulle, että varmasti myös kilpakumppaneille. Tyytyväinen täytyy olla ja niin olenkin. Taakse jäi monia kovia menijöitä sekä H20 sarjassa, että H21 sarjassa (sarjoissa sama rata). H21 sarjassa sijoitus olisi ollut jaettu 6. sija. Kisa meni osaltani kohtuu nappiin, suunnistuksessa tein muutaman max 20s virheen ja ammunnassa sain hankittua itselleni 4 sakkokierrosta. Hyvästä ammunnasta täytyy kiittää Niinisalon Tykistöprikaatin erinomaista leiritystä kisojen alla.

- Tulokset, resultat, results, tulemused

loikka puri keskiviikkona

Pahoittelen teknisiä ongelmia tekstin julkaisussa, onneksi tämä oli täällä meillä jo valmiina!