Herätys! Talviunet on bloggerin osalta nyt uneksittu. Vaikkakin blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeiset puolivuotta, ei harjoittelu kuitenkaan ole nukkunut Ruususen unta. Päinvastoin.
Loukkaantuminen tuntuu olevan nyt täysin mennyttä kauraa ja valmistautuminen uuteen kauteen on hyvällä mallilla. Viime kaudesta vedin johtopäätökset ja analyysit tiiviiksi paketiksi sekä ahtasin ne yhteen kuvaan. Tässä kuva vielä tänne, minkä ahkerat Twitterin selailijat saattoivat bongatakin...
 |
Kauden jälkeen en juurikaan pitänyt ylimenokautta, eikä olisi ollut tarvettakaan. Mitä edes on ylimenokausi? Kilpailukauden jälkeinen jakso, jolloin reenataan jos huvittaa/jaksaa, syödään hyvin ja vietetään "normaali"-ihmisen arkea. Mihin siitä sitten on hyötyä, eihän treenaamattomuus kehitä? Joillekin pitkän kilpailukauden jälkeinen hengähdystauko tekee pelkästään hyvää antaen voimia sekä uutta motivaatiota taas uuteen rypistykseen. Omalla kohdalla kilpailurasitukset eivät kuitenkaan nousseet niin suuriksi, että olisin kokenut kyseistä lepokautta tarpeelliseksi.
Talviharjoitteluun en ole tehnyt paljoakaan muutoksia. Tärkeimpinä parannuksena olen pyrkinyt harjoittelemaan järkevämmin ja keskittynyt harjoitusten laatuun, ilman turhia kikkailuja. Treeniviikon perusrunko koostuu kutakuinkin seuraavanlaisista harjoitteista:
- 2 x kovaa, VK-kynnyksiä tapaillen sekä hiukan MK-rajojen alapuolella
- 1 x vauhtileikittely
- 2 x pitkää 120'-180', toinen juosten ja toinen hiihtäen/pyöräillen
- 1-2 x tukilihasharjoitteita, kuntopiiri tms.
- muuten perusmättöä eli PK1 ja PK2 juosten pääosin poluilla (minimoidaan kovalla alustalla juokseminen)
Viikon kuluttua tiedossa on lenkkareiden ja ennenkaikkea nastareiden ulkoilluttamista Espanjan maaperällä. Vajaa kolme viikkoa on aikaa tehdä laadukkaita treenejä, nauttia sulalla maalla juoksemisesta sekä juosta muutama kilpailu Andalucia O Meetingissä. Tämä on minulle toistaiseksi pisin yhtäjaksoinen aika ulkomailla. Opiskelijan lompakko kiittää, mutta toivottavasti myös kello tykkää kesän kisoissa.
Reissua ennen täytyy vielä viimeistellä työhakemukset kesän työpaikkoihin. Olen myös varmasti monen muun urheilijan tavoin pistänyt merkille erään kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Tämä olisi upea mahdollisuus monelle ammattiurheilijan urasta haaveilevalle, joten miksipä jättää tilaisuus käyttämättä? Siispä aion tietysti hakea kyseistä kesäduunia sillä juuri tällaista tilaisuutta olen toivonut jo useamman vuoden ajan. Urheilevaksi kesäduunariksi valinta olisi unelmien täyttymys.
Pysythän linjoilla, seuraavaa raporttia luvassa viimeistään Espanjan auringon alta!
Tomi
