Tuuripeliä, vaiko jalo taito?

Useat huippu-urheilijat tuskailevat asian kanssa ihan mielettömästi, kuluttaen tähän aikaa useita kymmeniä tunteja. Esimerkiksi muuan Matti Heikkinen korostaa haastatteluissa tätä seikkaa välillä liiankin usein. Puhutaan siis kohtuullisen merkittävästä asiasta... Ai mistäkö puhun?

- Kunnon ajoittamisesta.


Muistan kun junnuna urheiltiin, ei juuri ollut merkitystä milloin sitä oli parhaassa tikissä. Silloin keskityttiin urheilemaan monipuolisesti, paljon ja olemaan kunnossa läpi kauden, koska varsinaiset pääkisat oli vasta tulossa ei ollut järkeä herkistellä kuntoa tiettyyn yksittäiseen kisaan, koska tällöin kehittymistä ei olisi tapahtunut. Toki omaa kehoa oli tunnusteltava ja pistettävä merkille mikäli tietyssä kisassa kulki erityisen hyvin (tai huonosti), sekä mietittävä miksi näin kävi.

Lähestyttäessä pääsarjaikää, kuvioihin astui myös kunnon ajoitus. Pari vuotta takaperin kävin hyvää keskustelua aiheesta Lauri Sildin kanssa ja kuulin oikeastaan ensimmäistä kertaa miten huippukunnon ajoittaminen on lähes yhtä tärkeää kuin itse treenaaminen mikäli aikoo nousta isoissa kisoissa palkintokorokkeelle. Tuohon aikaan tiesin miten parhaiten voi ajoittaa kuntoa suurinpiirtein yhtä hyvin kuin mikä on Uzbekistanin presidentin lemmikin lempiruoka...
Olin tunnetusti vuodesta toiseen huonossa kunnossa keväällä ja nousukunnossa syksyllä kun SM-kisat oli jo juostu. Yksittäisiä kuntopiikkejä väläyttelin aina silloin tällöin, yleensä silloin kun kyseessä on viestikilpailu.

Nykyään en voi kehua olevani mikään asiantuntija asiassa, mutta voin sanoa olevani ainakin viisaampi! Tiedän mikä valmistautumistapa toimii omalla kohdallani parhaiten, mikä ravinto toimii (ja mikä ei), millainen verryttely sopii parhaiten yms., olen jopa onnistunut käytännön toteutuksessa useampaan otteeseen. Juttuun on siinä mielessä hankala kenenkään vetää mitään oikeita päälinjoja, koska jokainen on oma tyyppinsä ja jokaiselle sopii erilainen valmistautumistapa. Itselleni esimerkiksi sopii, että kisaa edeltävänä päivänä lepäämisen sijasta teen avaavan harjoituksen tai juoksen kisan, koska diesel-koneeni kaipaa hiukan enemmän herättelyä kuin bensakoneella varustetut yksilöt. Eli kaksipäiväisistä kisoista yleensä toinen päivä on minulle se parempi. Toisekseen syön kisa-aamuna mieluusti suhteellisen tukevasti, niin että starttihetkellä tunnen oloni mielummin puolikylläiseksi kuin nälkäiseksi. Kisa on pilalla mikäli ennen starttia miettii maastossa juoksentelevia kebabeläimiä.

Otanko nyt tuon puuron vaiko jogurtin? peda.net

Viime kausi lyötiin pakettiin käytännössä jo ennen kuin se edes alkoi, ainakin henkilökohtaisten kisojen osalta. Porasin muutaman kisan mieleeni missä haluan juosta hyvin (mikäli paikat kestävät), joista ensimmäinen oli Jukola. Lähtökohdiltaan kisaan ei ollut aivan helpoin valmistautua, takana oli yli 12 viikon juoksemattomuus jonka aikana olin tehnyt ainoastaan korvaavia. Parisen viikkoa ennen Jukolaa pääsin vihdoin juoksemaan. Juoksu tuntui hitaalta, raskaalta ja suoraan sanottuna aika p*skalta. Kaikki merkit sotivat sitä vastaan että Jukolassa voisin juosta hyvin... Miten kävikään? Juoksin 36. nopeimman ajan ja henkilökohtaisesti parhaimman osuusajan koskaan Jukolassa!

Miten tähän päästiin? 

• Viikkorytmitys: edellinen viikko selvästi kovempi, paljon suunnistusta (viikkoon 6 karttatreeniä), pitkiä vaelluksia (pitkillä vaelluksilla minimoitiin juoksun tuoma penikan liikarasitus) ja viikkoon kolme kisaa
• Päivärytmitys: jukolaviikko meni kutakuinkin rytmillä ma: kevyt (juoksutekniikka) ti: kevyt pitkä + kova (suunnistus) ke: todella kevyt to: kevyt pitkä + lyhyt hermotus pe: VL (rennosti rullaillen) la-su: Jukolan viesti, ei siis liian pitkiä rasittavia pätkiä ja treenien välissä oli hyvin aikaa palautua
• Kisapäivän valmistautuminen: osuuteni oli ankkuripätkää edeltävä, eli aamusta juostava valoisa kuudes osuus. Nukuin vähän mutta riittävästi, pyrin syömään ja juomaan aina kun olin hereillä, eli tavallaan huijasin itseäni ettei nyt olekaan yö - näin vältin yöllä syömisestä johtuvan shokkireaktion mikä taas usein pistää vatsan kuralle.
• Ei ollut mitään hävittävää, keskityin täysillä suoritukseen sillä halusin onnistua
• Täysi keskittyminen itse kisaan, kaikki muu oli yhdentekevää sen vajaa 80' suorituksen ajan. Suunnistuksessa ei ollut enää puolikuntoisena varaa antaa muille tasoitusta

Jokatapauksessa en minä, tuskin kukaan pystyy sanomaan sitä oikeaa tapaa kunnon ajoitukseen. Löysin aiheesta asiallisen blogitekstin, jossa asiaa on mietitty hiukan tieteellisemmin ja yksityiskohtaisemmin. 

http://sport-pedagogic.blogspot.fi/2015/02/kunnon-ajoitus-kilpailuun.html

Mielestäni parhaimpaan lopputulokseen pääsee, kun urheilija räätälöi itse (tai valmentajan kanssa) omalle kohdalleen parhaiten sopivan valmistautumistavan. Täytyy muistaa että ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa, eikä myöskään vääriä tapoja. Vaikka tietäisi miten huippukunto omalla kohdalla ajoitetaan, on se myös onnistuttava toteuttaa käytännössä. Usein tässä kohtaa onnistujat erotellaan epäonnistujista. 

Oman oikean tapansa voi löytää vain rohkeasti kokeilemalla. Joskus vaan on epäonnistuttava ennen kuin voi onnistua, joten ei muutakuin omaa tapaa etsiskelemään. Keskity pääkisoihin ja suunnittele jo ennen kilpailukauden alkua, mitkä kisat ovat pääkisojasi. Tarkoitus ei ole olla aina huippuiskussa, kun lyödään numerolappu rintaan vaan riittää kun teet huippusuorituksen tärkeissä paikoissa. Suunnittele siis valmistautumisesi pääkisaan, pienempiin kisoihin voit aina kokeilla eri valmistautumistapoja huoletta sillä niillä ei ole suurta merkitystä ja tällä tavoin saatat löytää sen oikean tavan.

Joskus täytyy myös juosta huonosti, Inov-8 Trail Cup. (c)Heikki Virekunnas

Tällä kaudella olen onnistunut kunnon ajoittamisessa lähes täydellisesti. Halusin juosta HiKin 10mila ykkösjoukkueessa, 10mila alleviivattiin punakynällä jo kauan ennen kauden alkua (Sildien menetys KooVeeseen entisestään lisäsi taistelu-/treenitahtoa). Halusin myös juosta 10milassa hyvin, juoksun jota ei tarvitse jälkikäteen hävetä. Kolmas tavoite oli Huippuliigaan pääseminen ja siellä juosta TOP10.

Kaikki tavoitteet toteutui lukuunottamatta TOP10 juoksua Huippuliigadebyytissä, ehkä ahnehdin liikaa sillä juoksin viiteen päivään kolme kovaa kisaa (10mila, Inov-8 Trail Cup ja Huippuliiga). Se oli yksinkertaisesti liikaa ja myönnän jälkikäteen virheeni. Jokatapauksessa kevät on mennyt lupauksia antavasti, olen pysynyt ehjänä, terveenä ja ennenkaikkea saanut itseluottamusta nostattavia juoksuja alle, mitkä toivottavasti poikivat menestystä tulevaisuudessa!

SM-keskaria ja Jukolaa malttamattomasti odottaen,
M