Saijonaarasta!

Juuri nyt on Sotshisatsisatsaassa kova kuhina sekä kamppailu olymppiakullista käy kiivaana. Vietetään siis penkkiurheilijan sesonkiaikaa!

Sopivasti ensimmäistä kertaa yli vuoteen sairastuin juuri kisojen avauspäivänä, joten tekosyitä pysytellä vastaanottimien ääressä ei tarvinne etsiä kaukaa. Aina, kun haikailen nurkassa lojuvien lenkkareiden perään, maltan mieleni ja pidän tämän mielessä!

Itänaapurista kelataan hiukan ajassa taaksepäin..
Nuin vaan se talvikin tulla tupsahti ennen muuttolintujen saapumista (vai lähtöä) myös tänne Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Pakkasukon pistellessä talven ennätyksiä uusiksi, Onkilahden rantoja värittivät minun lisäkseni kylpevä sorsaparvi sekä pari muuta uhmakasta wannabe -urheilijaa. Lisäksi pääsin jo tammikuun puolenvälin jälkeen avaamaan hiihtokauteni Öiperketin komialla tykkiladulla sekä kaupanpäällisiksi hankkimaan suksenpohjiini uuden nykyaikaisen hionta -kuvion. Osimoilleen näin!

Vuoden 2013 lopussa jokin muutti paatuneita tapojani. Kun lunta ei kissojen tai koirienkaan avulla löytynyt muualta kuin pakastimestamme, yleensä useampia kilometrejä talvessa hiihtäneenä en nyt vilkaissutkaan suksiini päin ennen tammikuuta (ehkä ne nyt kostavat tämän luistamattomuudellaan). Koska hiihtämään ei päässyt, sitä vaan juostiin ja juostiin. Lopulta juoksu rupesi tuntumaan yllättävänkin hyvältä. Jopa liiankin hyvältä. Sellaista tunnetta juoksua kohtaan en ole koskaan aiemmin kokenut.

Ei pyllymät kelit

Olen ollut aina kova jännittämään eri testijuoksuja ja juoksukilpailuja niin, että koitin vältellä niiden suorittamista kaikin mahdollisin keinoin. Taas suunnistuskisoissa en tiedosta jännitystä juuri lainkaan. Tavoistani huolimatta ja juoksumotivaationi ollessa huipussaan nostin nyt kissan pöydälle ja kävin luistelemassa läpi RasKu:n testijuoksun sekä uudenvuodenjuoksun Eurajoella loistavassa säässä. Myöhemmin illalla sanottiin paipai vuodelle 2013 ja terve vuodelle 2014 huikeiden urheiluystävien kesken.

Molemmista juoksuista jäi erittäin positiivinen maku sekä omasta kohentuneesta juoksukunnosta että puhtaasti juoksemisen ilosta. Niinpä talven aikana olen kiivaasti silmälläpitänyt mahdollisia juoksutapahtumia/ -testejä. Tarkoituksena on ainakin käydä juoksemassa Komian Kirkon hölkkä 6.4.2014 sekä vielä muutamia testijuoksuja ennen tositouhujen alkua.

Tapaturmiltakaan ei säästytty

Juoksumotivaation hipoessa pilvikorkeutta, kävimme Antin kanssa mattotestissä. Molemmat ensikertalaisina emme juurikaan tienneet mitä on tulossa. Voin kertoa, että vaikka luulin päässeeni yli pahimmasta juoksujännityksestä... niin NYT jännitti! Etukäteen ajattelin että nyt mie romahan ihan täysin, mutta valjaiden uupuminen ei sallinutkaan täydellistä romahtamista. Ikävä kyllä.

Testistä päällimmäisenä jäi mieleen erinomaiset testitilat ja hyödylliset suuntaviivat harjoitteluun. Testin mukaan mies on kaikinpuolin tasapainossa ja hyvässä nousussa, joten tästä on hyvä lähteä kehittymään kohti kevättä. Parannettavaa on mm. hapenotossa ja laktaatin poistossa, mitkä eivät kolkuttele ihan vielä HeikkisMatin lukemia.

Airilan Hannua lainatakseni viikon päästä starttaa suunnistuksen hallikausi Portugalissa, kun sulasta maasta nautiskellaan MCO:n ja POM:n rastipäivillä. Nyt kuitenkin tärkeätä olisi saada ensin mies kuntoon ja back on the track. Näinä vaikeina aikoina voi vain koittaa pitää yllä harjoittelumotivaatiota käytettävissä olevilla keinoilla.

Omalla kohdalla parhaiten toimii arkistojen syövereistä mm. vanhojen karttojen, VHS-kasettien ja lehtileikkeiden esiinkaivaminen. Hiidenkiertäjien untuvikkona voin vain haaveilla kultaisista muistoista katsomalla vuoden 1987 Jukolan viestiä youtubesta yhä uudestaan ja uudestaan pikkupojan haave mielessäni - joskus vielä minäkin.

"Never give up"

Mennään eteenpäi, sano mummo lumessa

Kauteen 2013 mennessä päällimmäisenä tavoitteena oli parannella jalka revähdysvammasta siihen kuntoon, että pääsee taas treenaamaan tavoitteellisemmin. Ehkä syvimmissä ajatuksissa oli päästä loppusyksystä sille tasolle, että pystyisi taistelemaan jopa SM-mitaleista. Kovemmat tavoitteet olivat kuitenkin vielä tulevaisuudessa, eikä niiden saavuttaminen vielä tällä kaudella ollut tavoiteltua taikka realistista.

Harjoittelusta en pitänyt oikeastaan lainkaan ylimenokautta. Harjoittelua jatkettiin armeijassa aina kun oli mahdollisuus. Koitin tehdä hiukan kaikenlaista monipuolista sälää vailla mitään sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Osallistuin eri lajien harjoitteluun muiden mukana intin urheiluleireillä niin hiihtoon, ampumahiihtoon kuin ampumasuunnistukseenkin. Suunnitelmallisuuteen oli erittäin hankala päästä, koska joka viikko oli erilainen eikä ollut varmaa milloin pääsee harjoittelemaan pitkiä jaksoja yhtenäisesti. Ehkä intistä hankittu peruskunto ja monipuolisuus toimi myöhemmin hyvänä pohjana kovempaan harjoitteluun.

Talviharjoittelu noudatti muuten samaa kaavaa, ellei intin urheilu- tai metsäleirit tuoneet omaa vaihtelevuutta mukaan kuvioihin. Kaava oli kutakuinkin seuraavanlainen:

- Yksi/kaksi pidempää lenkkiä hiihtäen

- Kerran viikossa uinti 90´

- Mahdollisuuksien mukaan yksi hallitreeni viikkoon

- Kaksi peruslenkkiä juosten, toinen pidempi

- Yksi/kaksi lihaskuntoharjoitusta

Armeijan aikana lihashuoltoon tuli keskityttyä aikaisempaa enemmän. Urheiluhierojan saaminen mukaan urheiluvalmennusryhmäämme helpotti hieronta-aikojen saantia huomattavasti ja näin ollen lihakset pysyivätkin moitteettomassa kunnossa läpi talven. Lisäksi lähes joka päivä käytin aikaa foam rollerilla rullailuun. 

- Ei ulkomaanleiriä, ensimmäinen vuosi Deltaan/HiKiin siirtymisen jälkeen

- Ennen ensimmäisiä kevään ensimmäistä kisaa (Kevätyönviestiä) kävin n.4 kertaa suunnistamassa intin valmennusleireillä

- Metsäjuoksuun siirryttäessä jalat olivat tottumattomat, lumessa juokseminen tuntui vielä hyvältä, mutta lumien sulaessa jalat tuntuivat yhtä vetreiltä kuin rautakanget
- Kevät meni samoja uria pitkin kuin edellisetkin vuodet, nihkeästi.

- Valon pilkahduksia tunnelin päässä näin ensimmäisen kerran 10milassa, kun suoriuduin ankkuriosuudesta kohtuullisella suorituksella. 10mila loi uskoa loppukauteen muuten penkin alle menneen alkukauden jälkeen.
- Ennen Jukolan viestiä kunto tuntui hyvältä, jokin ei kuitenkaan mennyt putkeen valmistautumisessa. Unen ja ruokavalion merkitys ennen ankkuriosuutta nousi ratkaisevaksi tekijäksi. Omalle kohdalle yöosuudet tuntuvat rytmin kannalta sopivan paremmin
- Jatkossa erilaiseen rytmiin täytyy totutella jo päiviä aikaisemmin, ettei shokkivaikutus muodostuisi niin suureksi.

- Armeijasta kotiuduin 20 kesäkuuta ja senjälkeen aloitin työt Kurikan Kaupungilla kartoittajana
- Työt veivät aikaa harjoittelusta, mutta se toimi toisaalta hyvänä taitopuolen kehittäjänä ja miksei lähes 6h päivittäinen maastossa liikkuminen aiheuttanut myös HiKikarpaloita iholle
- Merkkejä paremmasta KRV:n kaksi viimeistä osakilpailua. Alkuviikko oli väsynyttä töistä sekä taistelua kuumuutta vastaan, mutta hyvin menneet kaksi viimeistä osakilpailua antoivat motivaatiota loppukauteen
- Kesän PK-kausi sujui ehjästi, erilaista ärsykettä toivat mm. Ylistarossa kisattu Multisport ja Tuusulan Snowflakes -seikkailu

- Kunto tähdättiin Syötteelle SM-pitkille. Pitkämatka on aina ollut paras matkani ja sen vuoksi kohensin mäkijuoksukuntoani Syötettä ajatellen erilaisilla suoharjoituksilla ja mäkijuoksuilla. En kuitenkaan ollut fyysisesti vielä parhaassa iskussa Syötteellä. Motivaatio koki pahan kolauksen, sillä pääkisassani jäin tyhjin käsin sekä kohtalaisen vähillä virheillä ero kärkeen oli liian karu.
- Syötteestä selvinneenä, mutta ilman mitään tavoitteita lähdin SM-keskarille tekemään hyvää valmistavaa harjoitusta seuraavan päivän viestiin
- Keskarin karsinnassa oli sitä kuuluisaa "ajamisen iloa" vailla paineita pystyi tekemään huippusuorituksen mikä riitti karsintavoittoon
- Loppukausi osoitti miten paljon itseluottamus vaikuttaa kisasuoritukseen. Varsinkin silloin jos suunnistaja on hiukan epävarma omasta suorittamisestaan. Yksi onnistuminen voi rentouttaa tekemistä niin paljon, että onnistumisia alkaa tulla useampia peräjälkeen.
- Keskarin jälkeen lähes kaikki meni putkeen SM-viesti, harjoitukset, myös pienemmät kisat ja Halikko -viesti, ainoastaan mannassa sorruin lievään yliyrittämiseen

Miksi alkukausi meni niinkuin meni?
- Tehoharjoitukset jäivät armeijassa vähälle, mikä oli ihan itsestä kiinni
- Talviharjoittelu katkonainen -> liikaa sairastelua
- Jalat tottumattomat juoksuun, liikaa hiihtoa liian lähelle kauden alkua
- Suunnistusajattelusta pitkä tauko -> keskittyminen kartanlukuun oli kateissa
- Harjoittelu vailla suunnitelmallisuutta -> harjoittelin vähän kaikkea

Miksi loppukausi meni hyvin?
- Huippukunto ajoittui syksyyn, koska pääsin tekemään tehoharjoituksia kunnolla vasta kesäkuussa
- Kartoituksista taidollista hyötyä
- Itseluottamus onnistumisista
- Tahto saavuttaa tavoitteet sekä tietynlainen itsensä ylittäminen esimerkiksi viesteissä
- Suoharjoitukset
- Ylipitkät kisanomaiset harjoitukset, mm. seikkailutapahtumat
- Vaasaan muutto toi lisämotivaatiota harjoitteluun treenikaverin myötä

Millä eväillä uuteen kauteen?
- Vuosisuunnitelma (tehty lähes valmiiksi) >600h
- Jaksotus
- TJ kerran kuukaudessa (5x1000m, ajoista otetaan KA. Harjoittelun alkaessa ensimmäisen kellotuksen KA oli 3:23)
- Valmentaja hakusessa
- Suunnistusajattelua pidetään yllä talvenkin aikana
- Kerran viikkoon TV-reipas/-kova kehittävänä harjoituksena
- Voimaharjoittelu + vesijuoksu päälle huoltavana harjoituksena
- Kauden lähestyessä on uskallettava heittää sukset nurkkaan ja kehitettävä juoksua
- Ulkomaanleiri helmi-maaliskuussa
- Suojuoksu todettu hyväksi -> jatketaan

Pitkän tähtäimen tavoitteet:
Vuodet 2016 ja 2017 on tiedossa pohjalaisittain hienoja kisoja, sillä SM-kisajärjestäjinä toimivat useat pohjalaisseurat. Vuodet -16 ja -17 ovat siis tärkeitä vuosia minulle. Tulevina vuosina aion panostaa kyseisiin kausiin täysillä sekä luoda mahdollisimman hyvät pohjat ajatellen erityisesti SM-pitkää Lapualla. Mikä sen hienompaa olisi kuin pärjätä silloin melkein "kotikisoissa"!

2016
- SM-sprintti, Vaasa
- SM-viesti, Kurikka
2017
- SM-pitkä, Lapua
- SM-yö, Laihia

Tulevalle kaudelle pääsarjaan siirtyminen tuo omat haasteensa. On hankala asettaa sen kummempia tavoitteita, sillä omaa tasoa ei osaa arvioida riittävän hyvin. Ensi kauden tavoitteet onkin asetettu lähinnä viesteihin. Ikuinen haave on ollut päästä suurviesteissä (Jukola, mila, manna) juoksemaan kovassa joukkueessa, mikä taistelee sijoituksista kärkikymmenikössä. Mannassa pikkupojan haave on toteutunut jo kahdesti. Vuonna 2011 oltiin 3. ja 2013 lopputulosten selvittyä lopulta 4.

Haaveiden toteutuminen edellyttää kovia näyttöjä henkilökohtaisissa kisoissa, jos meinaa ylipäätään päästä mukaan hyvään joukkueeseen. HiKin urheilijasopimuksessa luki Loukkiksen mukaan, että pitää treenata ja olla 80 joukossa rankilla. Treenattu on ja olkoon siis henkilökohtaisena tavoitteena olla pääsarjan rankilla 80 parhaan joukossa.

Lisäksi tarkoituksena on ollut jo pitkään juosta pitkä ultrajuoksu (esim. Vaarojen maraton). Osaltaan ultrapitkiä urheilusuorituksia olen päässyt toteuttamaan viime vuonna kahdessa seikkailutapahtumassa missä suoritusten pituus vaihteli 3-6h välillä. Ensi vuonna on tavoitteena käydä yhä useammassa seikkailutapahtumassa LSC:n tiimillä.

SM-yö on ennakkokaavailujen mukaan se kisa, missä on teoreettisia mahdollisuuksia pärjätä hyvällä suorituksella paremmin. Olen aina tykännyt juosta yöllä. Nuorena pistin vanhemmille yöketuille kampoihin EP:n YöCupissa. Viime kaudella kevätyössä tein myös hyvän suorituksen. Ensi kautta varten pukinkonttiin pistetäänkin uusi lamppu ja uudenvuodenlupauksena lupaan harjoitella yösuunnistusta enemmän.

Lopuksi,
Kiitokset Patanan Mikolle loisto kausianalyysistä joka auttoi myös meikäläisen ajatuksenpurkua!!

Tälläisissä fiiliksissä oltiin viime vuonna tähän aikaan

Kausi -13 pähkinänkuoressa

On jälleen se aika vuodesta, kun pääkisat ovat ohi ja on aika käydä lpi mennyttä kautta sekä tehdä samalla parempi suunnitelma ensi kaudeksi.

Kaudelle 2013 oli edellisistä vuosista poiketen hiukan erilainen valmistautuminen alla. Oli muun muassa varusmiespalveluksen suorittamista. Sain armeijassa urheilla paljon ja ennenkaikkea monipuolisesti. Hyvän peruskuntoharjoittelun lisäksi armeijan aikana pystyi helpommin pitämään kiinni päivärytmistä.

Talviharjoittelukausi oli jälleen katkonainen. Oli useita sairastumisia eikä pitkiä ehjiä treenijaksoja kertynyt kovin monia. Aiemmista vuosista poiketen talven aikana tuli käytyä uimassa ja hallissa juoksemassa selvästi enemmän. Uinti toimi hyvänä huoltavana harjoitteluna lihaksille ja hallitreenit toivat hyvää vaihtelua jäätiköllä juoksemiseen. Kokonaisrasitus pääsi kasvamaan helposti liian suureksi, koska lepoaika oli usein kortilla.

Keväällä kilpailukautta pyöräytettiin käyntiin Kevätyönviestillä. Lumessa tarpominen oli minulle tuttua puuhaa ja juoksinkin Kevätyössä hyvin. Kevätyön jälkeen tapahtui jotain, mitä en osaa selittää miksi niin tapahtui. Jalat tuntuivat kisasta toiseen voimattomilta eikä suunnistuskaan ottanut sujuakseen. Finnspring, kuten myös muut kevään kisat menivät penkin alle. Juoksu ei yksinkertaisesti kulkenut. 10milassa oli nähtävissä välähdyksiä paremmasta. 10milan jälkeen hyvä vire jatkui hetken, kun nappasin ensimmäisen henkilökohtaisen SM-mitalin ja kultaisen sellaisen. Kulta tuli sotul (sotilasurheiluliiton) ampumasuunnistuksen SM-kisoista.

Kesän ensimmäiset SM-kisat eivät tuoneet sen enempää menestystä, sama alavireys jatkui kisasta toiseen. Armeijan jälkeen aloitin kesätyöt kartoittajana. Tehtäviin kuului suunnistuskarttojen tekeminen ja päivittäminen. Samaa työtä olen tehnyt myös kahtena aiempana kesänä. Kartoittamisen hyödyt alkoi syksymmällä näkyä virheiden vähyydessä. Tosin työt veivät aikaa harjoittelusta, eikä 8h kartoittamisen jälkeen ollut liikaakaan energiaa lähteä lenkkeilemään.

Omalta kohdalta loppukesän/-syksyn kelkan suunnan kääntäjä oli KRV:n kaksi viimeistä osakilpailua. Onnistuin suunnistuksellisesti maaston vaikeuteen nähden hyvin. Juoksu tosin ei ollut läheskään toivotulla tasolla. KRV:n jälkeen määräsin itselleni tehokuurin nimeltä suoharjoittelu. Tavoitteena kohentaa mäkijuoksukuntoa SM-pitkille mennessä. Osasta suotreeneistä kerroin myös edellisissä teksteissä, mitkä olette varmasti lukeneetkin.
KRV; Day3, Day4

SM-pitkillä karsintaan lähdin matkaan turhan yltiöpäisesti, sen lisäksi kisan aikana opettelin ensimmäistä kertaa käyttämään rannekompassia. Moni ajattelee nyt että miksi ihmeessä? Aloittelijamaista höntyilyä... vai oliko? Todellisuudessa kadotin peukalokompassini Snowflakes seikkailussa, pitkään olen harkinnut hankkivani seuraavaksi rannekompassin. Niimpä pakon edessä hankin sen karsintapäivänä kisakeskuksesta.

Opettelu meinasi toki maksaa arvokkaan finaalipaikan sillä kahdella ensimmäisellä rastivälillä kartoitin maastoa koko rahan edestä, mutta loppumatka tulikin mukavasti kärjen vauhtia. Loppumatkan hyvä tekeminen antoi itseluottamusta finaaliin ja ajattelin, että tästähän voi tullakin jotain. Finaaliin lähdin hyvin levänneenä ja tankanneena. Finaalissa tuli ehjä varma suoritus, loppumatkasta parantamisen varaa jäi parissa reitinvalinnassa ja fyysisessä puolessa. Plakettia lähdin tavoittelemaan, tuloksena kuitenkin 13. sija. Uusi kompassihankinta osoittautuikin hyväksi valinnaksi.
Karsinta, finaali

Syötteen "päämatkalta" lähdin siis tyhjin käsin kotiin. Tulevaan SM-keskimatkaan valmistauduin lähinnä tekemällä ainoastaan kovavauhtisia harjoituksia, koska juoksuvire oli hyvä. Miksi sitä itseään turhaan säästelemäänkään. Taisin siinä sivussa tehdä myös yhden raastotreenin suolla. Keskimatkaa edeltävä viikko meni lähes täysin levätessä. Kisasta en edellisien vuosien valossa odottanut mitään, sillä olen muistaakseni kerran tai kaksi aiemmin päässyt finaaliin saakka. Viikonlopun päätavoitteen asetin SM-viesteihin, koska tasavahvalla joukkueella tiesin meillä olevan hyvät mahdollisuudet mitaleille.

Karsinnassa kuitenkin yllätin itseni ja aika varmasti monen kilpakumppanini voittamalla oman karsintaerän. Tein karsinnassa n. 40s virhettä, mutta se riitti voittoon. Karsinnan ja finaalin välisen ajan vietin rauhallisin mielin, alitajunnassa tietenkin mietin mennyttä karsintaa. Mitä tein oikein ja miksi meni niin hyvin. Yritin siirtää samoja asioita mitä tein karsinnassa myös finaaliin. Aika vierähti nopeasti ja lähdin verkkailemaan. Finaalin lähtöpaikalle hölkkäillessäni olo tuntui ihmeellisen vähäenergiseltä vaikka mielestäni tankkasin riittävästi. Tuntui jopa siltä, että olisi hiukan nälkä. Koitin poissulkea näläntunnetta mielestäni ja keskittyä täysillä finaaliin. Starttihetki koitti ja ampaisin matkaan. Juoksu tuntui hyvältä, mutta sorruin ensimmäisillä rastiväleillä yliyrittämiseen ja tein liikaa virhettä. Keskivaihe meni kohtuullisesti, mutta juoksuvire ei ollut enää karsinnan tasolla. Energiavarastot olivat loppumaisillaan. Juoksuvire laski laskemistaan loppua kohden ja väsyneenä ajauduin lopussa vielä liian kauas rastiväliltä sivuun. Tuloksena pitkänmatkan tapaan 13. sija.
Karsinta, finaali

SM-viestiaamuna olo oli jälleen hyvä ja itseluottamusta uhkuen lähdin avausosuudelle tavoitteena antaa hyvät lähtöasetelmat Tõnikselle ja Otolle. Rastit löytyivät erinomaisesti eikä juoksuvauhdissakaan ollut valittamista. Vedin kärkiletkaa valtaosan matkasta, lopun kangasmaastotyyppiselle pätkälle lähdettäessä juoksuvoimainen Kuopion Suunnistajien avaaja ampaisi kärkeen. Loppumatkakin tuli lähes virheettömästi, ainoastaan toiseksi viimeiselle rastille koko kärkiletka teki pienen n.30s hermopummin. Lähdin kaartamaan vasemmalle koska luulin tietäväni missä olin. Muut seurasivat mutta hoksasivat rinteessä ylempänä olevan rastin ennen minua ja saivat pienen eron aikaan. Imin eron kiinni viimeiselle rastille tultaessa ja tulin lopulta kärkiletkassa vaihtoon neljäntenä. Jätkät hoitivat myös omat osuutensa mallikkaasti tehden toki pieniä virheitä. Siitä huolimatta kolme joukkuetta oli meitä nopeampia ja jäätiin harmittavasti nuolemaan näppejämme. Mitaleille yltäminen olisi vaatinut kaikilta täydellistä onnistumista.
Tulokset

Maailman (4.) parhaita!

SM-viikonlopuksi sattui siis omalle kohdalle varsinainen "pöljä"-viikonloppu. Tuosta lähti käyntiin kohdallani erityinen onnistumisten kierre mitä en ole koskaan aiemmin päässyt kokemaan. Keskimatkan ja viestin jälkeen on tuntunut niin harjoitusten kuin kisojenkin menevän enemmän putkeen kuin penkin alle. Toissa viikonlopun 25mannaan pääsin vuoden tauon jälkeen edustamaan Hiidenkiertäjien 1.joukkuetta tismalleen samalle osuudelle, kuin 2 vuotta sitten. Uskomaton kokemus jälleen kerran ja sijoituskin parani tuloshäslingin selvittyä pykälällä! 4. sija myös mannasta.



Ajattelin jo päättää kauteni mannaan, mutta Elvis sai houkuteltua mukaan Halikko viestiin. Kannatti lähteä sillä mikä sen parempi tapa päättää kausi, kuin puhtaaseen suoritukseen. Lähdin 5. osuudelle toisena joukkueesta matkaan. Kartta oli hyvä. Näin siinä jotain samaa verrattuna Etelä-Pohjalaiseen maastotyyppiin. Jo alkumatkasta tajusin Rajamäen Rykmentin viestinviejän keikkuvan lähes samaa matkaa kanssani rastilta rastille. En tuudittautunut kuitenkaan peesaajan rooliin vaan pidin kokoajan huolen, että tiedän missä olen ja pyrin tekemään omaa työtä. Välillä koitin karkuun hakemalla parempaa reitinvalintaa ja nostamalla vauhtia, koska voimia tuntui olevan. Kaverin tekeminen oli kuitenkin sujuvampaa, enkä saanut eroa aikaan. Pikemmiten leimasin usein rasteilla myöhemmin. Loppumatka tultiinkin samaa matkaa, eikä HiKiläisten kannustuksista päätellen osuus voinut mennä huonosti. Osuudella olin 9. nopein. Vaihdossa 2:43 Maailmanmestari Valentin Novikovin eduksi, Novikov sai tälläkertaa mun päänahan.

ens vuonna nähään ukois, terveisiä ylimenokaudelle!

Osuustulokset

Pähkinänkuoresta tulikin varsin iso, mutta toisaalta täällä pohjanmaallahan kaikki tapaa olla suurta. ;)
Tämän ajatustenpurkamisen pohjalta työstän seuraavaan tekstiin tarkempaa analyysiä sekä väläytän vuosisuunnitelmaa ensikaudeksi.

Huomenna viimeinen Eepeen YöCupin osakilpailu, mistä lähdetään hakemaan sitä puuttuvaa voittoa. Lopuksi näin vaasalaisittain, hejdå!